Kun tahdot Kompiaisen...

... lue seuraava teksti moneen kertaan ja ajatuksella. Ja vielä kerran. Mieti, oletko aivan varma siitä, että haluat tarjota Kompiaiselle kodin. Jokainen koira tarvitsee aikaasi ja paljon ja jokaiseen koiraan kuluu rahaa. Koiraa et voi ottaa joka paikkaan välttämättä mukaan, ja silloin on mietittävä sen hoito muuten. Koira syö nettijohdon poikki ja parhaat kenkäsi. Eikä tottele. Ja pissaa ja kakkaa lattialle. Parketti menee ehkä pilalle ja ovenpielet. Omaisuuden lisäksi menee hermot. Se varastaa homejuustosi olohuoneen pöydältä ja kaataa mennessään lasisi tietokoneen näppikselle. Ja jos eläinlääkäriä tarvitaan, se tapahtuu todennäköisesti aina päivystysaikaan.

Kun Kompiainen otetaan, sen on oltava koko perheen päätös. Ei vain yhden tai kahden perheenjäsenen, vaan kaikkien. Lapsi ei voi olla yksin vastuussa koiran hoidosta. Viime kädessä vastuu ruokinnasta, ulkoiluttamisesta, kynsien leikkuusta ym. hoidosta on perheen aikuisilla. Koiraan sitoudutaan ajatuksella, että se on perheenjäsen 15 vuotta eteenpäin. Koko tuon ajan minä lupaan kyllä olla tukena 24/7, ehdottomasti.

Kompiaisesta ei myydä häntiä eikä värejä. Pennut testataan 7-viikkoisina, jonka lisäksi luonnollisesti seuraan pentuja ja niiden temperamenttia ja luonteiden kehittymistä koko sen ajan kun ne minun luonani asuvat. Yritän valita parhaan tietämykseni mukaan jokaiselle pennulle sopivan kodin. Kompiaiset myydään ensisijaisesti kotikoiriksi. Mutta on aivan eri asia jos koiran kanssa toivotaan mahdollisuutta harrastaa aktiivisesti esim. tokoa tai agilityä tai jos koira tulee lapsiperheeseen seurakoiraksi. Jonkin verran voin kuunnella toiveita, mutta päätökset pentujen kodeista teen yksin minä. Jokaisen koiran on sovittava mahdollisimman hyvin siihen perheeseen, johon se menee. Silloin kaikilla on hyvä olla. Jos arki ei suju sen takia, että koiran ja perheen temperamentit eivät kohtaa, elämä voi olla yhtä helvettiä. Tätä yritän välttää.

Koira rinnastetaan nykyään esineeseen kauppatilanteessa. Kun ostat Kompiaisen, sinulle siirtyy koiran täysi hallintaoikeus. Kuitenkin toivoisin, että Kompiaiskoti pitäisi kasvattajaan yhteyttä niin hyvässä kuin pahassakin. En käännä selkääni silloinkaan, kun syyt yhteydenpitoon ovat ikäviä. Toivon, että saan olla mukana kasvattini elämässä jollakin lailla sen elämän ajan. Annan kaiken sen avun ja tuen joka vallassani on. Pennun ostajalta toivon avoimuutta ja rehellisyyttä. Toivon, että luotamme toisiimme. Etusijalla pitää aina olla koiran hyvinvointi.

Kasvattajana toivon saavani tutkimustietoa kasvateistani, niin terveyden kuin ulkomuodonkin suhteen. Omia kasvattejaan alkaa helposti katsella ruusunpunaisten lasien läpi ja tarpeellinen kriittisyys unohtuu. Kaikkihan ne ovat niin hienoja! Tarvitsen siis ulkopuolisten antamaa palautetta kasvateistani, oli sitten kyseessä ulkomuoto, luonne tai terveys.

Ulkomuodon suhteen palautetta saan sekä ulkomuototuomareilta näyttelyissä että jalostustarkastajilta erikseen gööteille järjestettävissä jalostustarkastuksissa. Näissä tilaisuuksissa näkyy myös koiran luonteesta asioita, joita ei ehkä siellä kotiympyröissä huomaa. Luonnetesti tai MH-kuvaus keskittyvät vain luonteen testaamiseen ja kuvaamiseen. Omat koirani MH-kuvautan mahdollisuuksien mukaan, myös sijoituskoirat.

Toivon, että koira kävisi ainakin muutaman näyttelyn sen mukaan, mihin sillä on edellytyksiä. Kenenkään ei tarvitse olla joka viikonloppu matkustamassa jonnekin päin Suomea. Itse pidän näyttelyharrastuksesta ja voin käyttää kasvattejani kehässä, jos näin sovitaan. Voin opastaa näyttelyissä käymisessä, niin sääntöjen, kehässä käyttäytymisen kuin esittämisenkin tiimoilta. Näyttelyt ovat mukava sosiaalinen tapahtuma, tilaisuus tavata oman ja muidenkin rotujen samanhenkisiä kavereita ja kasvattajia.

Jalostustarkastuksessa koira tutkitaan tarkemmin kuin näyttelykehässä ja tarkastuksen tekee kokeneet rotuun perehtyneet jalostustarkastajat. Koira todellakin tarkastetaan kuononpäästä hännänpäähän varsin tarkasti. Mitataan, punnitaan, arvioidaan rakennetta, turkkia ja jopa hieman luonnetta. Jalostustarkastus on oiva tilaisuus saada koirasta tarkkaa informaatiota myös silloin, kun siinä on joku sellainen virhe, joka estää näyttelyissä käymisen. Esimerkkeinä vaikka kives-, purenta- tai värivirhe. Jokainen koira on jalostustarkastuksen väärtti. Tarkastuksesta saatu tieto hyödyttää kasvattajaa paitsi sen tarkastetun koiran osalta, myös sen vanhempien jalostusarvon mittarina. Tieto on arvokasta sukupolvia eteenpäin. Jalostustarkastuksen hinta on noin 40 euroa ja tarkastuksia pidetään yksi - muutama vuodessa. Pääsääntöisesti niitä pidetään Etelä-Suomessa, mutta myös muualla.

Terveystutkimukset ovat äärettömän tärkeät. Vaikka näihinkin saa uppoamaan rahaa ihan mukavasti, niiden merkitys kasvatustyölleni ja koko rodun kannalta on todella suuri. Koirasta tutkitaan vähintään lonkka- ja kyynärnivelet sekä polvet ja silmät, mutta nykyään on tullut entistä yleisemmäksi myös virallisten selkäkuvien ottaminen. Tutkimus tehdään yli 2-vuotiaalle koiralle, mikäli selkäkuvat halutaan virallisiksi. Muussa tapauksessa tutkimukset voidaan tehdä kun koira on reilun vuoden ikäinen. Lonkka-, kyynärnivel ja selkäkuvat otetaan kevyessä nukutuksessa, silmät ja polvet tutkitaan hereillä olevalta koiralta. Silmät tutkii silmätarkastuksiin erikoistunut eläinlääkäri ja luustokuvatkin kannattaa teettää osaavalla eläinlääkärillä (esim. ortopedillä). Virallista polvilausuntoakaan ei voi antaa ihan kuka vain eläinlääkäri, vaan hänellä täytyy olla siihen erikoiskoulutus. Kuulostaa kalliilta ja kyllä se rehellisesti sanottuna sitä onkin. Tutkimukset maksavat kaikkea 200 ja 300 euron väliltä riippuen hieman siitä, missä päin Suomea ollaan ja onko mahdollisuutta osallistua ns. joukkotarkastukseen, jossa yleensä hinta voi olla hieman alhaisempi. Lisäksi Kennelliitto ottaa kuvien virallisista lausunnoista ja tiedon siirrosta KoiraNettiin oman osuutensa (v. 2014 lonkka- ja kyynärnivellausunto 42e, selkälausunto 50e). Mikäli haluat koiraasi käyttää jalostukseen, sen silmäpeilauslausunto ei saa olla yli kahta vuotta vanha. Lisäksi yli 8-vuotiaan koiran silmät olisi hyvä peilata ainakin kerran, sillä silmäsairaus voi ilmetä vasta vanhemmallakin iällä.

Göötti on ollut maalaistalon yleismiesjantunen, joka on paimentanut pihamaalla kanat ja kakarat, haukkunut vieraat kulkijat ja tappanut rotat navetasta. Lisäksi se on paimentanut nautakarjaa. Vaikka vain muutamat harvat yksilöt enää tänä päivänä ovat työkseen tekemisissä nautojen kanssa, rodunomainen paimennustesti kuuluu rotujärjestön järjestämiin tilaisuuksiin. Paimennustaipumustesti ei ole kilpailu vaan siinä arvioidaan koiran luonnollista taipumusta toimia pienen nautalauman kanssa. Paimennustesti järjestetään n. kerran vuodessa Etelä-Suomessa ja osallistumishinta on n. 40 e. Toivon, että kasvattini osallistuisivat tähän testiin n. 2 - 8 -vuotiaina. On omistajille itselleenkin hienoa nähdä, miten koira työskentelee nautojen kanssa, jos se taipumus sieltä löytyy. Kaikilta sitä ei löydy, mutta se ei ole mitenkään vaarallista eikä tee koirasta muita huonompaa.

Joko alkaa tuntua liian hankalalta ja kalliilta? Lisätään tähän ruoka, matolääkitykset, rokotukset, mahdolliset vakuutukset ja eläinlääkärikulut sekä harrastus- ja bensakulut. Eli koiran oston kulut eivät jää siihen ostoon, niitä menoja tulee sen koiran koko eliniän ajan enemmän tai vähemmän. Minä yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että niitä tulisi vähemmän ainakin eläinlääkärikäyntien suhteen käyttämällä vain terveitä koiria jalostukseen, mutta koskaan ei voi olla 100 % varma siitä, etteikö jotain voisi ilmetä. Aivan samalla tavalla kuin meillä ihmisilläkin. Gööttipopulaatio on maailmanlaajuisesti hyvin pieni ja sisäsiittoinen, koko kanta on vain muutamasta koirasta lähtöisin, eikä perinnöllisten sairauksien mahdollisuutta voi koskaan sulkea täysin pois. Mitä tahansa voi putkahtaa esiin täysin odottamatta. Kaikkeni teen minimoidakseni tämän mahdollsuuden, mm. käytän jalostukseen vain yhdistelmiä, joiden sukusiitoskerroin on mahdollisimman alhainen (0 - 2 % kahdeksalle sukupolvelle laskettuna).

Kun luovutan pennun, se on vähintään 9-viikkoinen. Se on rekisteröity Suomen Kennelliittoon, tunnistusmerkitty, madotettu useamman kerran, eläinlääkäri on sen tarkastanut ja se on pentutestattu 7-viikkoisena. Pennun mukana saat sille tuttua ruokaa, ”unirätin”, lelun, kirjalliset hoito-ohjeet, Salme Mujusen kirjoittaman kirjan ”Pennun polku puolivuotiaaksi” sekä eläinlääkäri Tiina Tiihosen kirjoittaman ”Pienen ensiapuoppaan”. Mikäli pennun ostaja haluaa, maksan rotujärjestön jäsenmaksun ensimmäiseksi vuodeksi.

Vieläkö on toiveissa Kompiainen? Jos vastasit kyllä, lue vielä kerran koko teksti alusta asti. Kompiainen tulee sinun elämääsi parhaassa tapauksessa seuraavaksi 15 vuodeksi. Se tulee raastamaan hermosi riekaleiksi, mutta se tulee myös olemaan uskollisin ystäväsi ja antamaan pyyteettömintä rakkautta, mitä ihminen voi toivoa. Se vaatii paljon, mutta se antaa kaikkensa.

Ota yhteyttä, jos koet voivasi antaa Kompiaiselle kodin. Kerro itsestäsi, perheestäsi, toiveistasi ja myös niistä asioista, joiden suhteen olet vielä epävarma. Sinun ei tarvitse luvata kasvattajalle, että harrastat sitten koiran kanssa sitä tai tätä. Arvioi mielummin rehellisenä itsellesikin, mihin luulet aika- tms. resurssiesi riittävän. Meillä saa käydä katsomassa koiria, jotta saat käsityksen esim. siitä, onko göötti sittenkään sellainen, kuin ajattelit sen olevan netistä löytämiesi kuvausten perusteella. Ja jos vieläkin tuntuu siltä, että haluat Kompiaisen, siirry alkuun ja lue kaikki vielä kerran :).

Ja ota yhteyttä, jos Kompiainen on edelleen haaveesi.

Tuija