Moneen pitää ehtiä.... :)

"Käväisin" lauantaina Tuusulassa osallistumassa Gööttiyhdistyksen kasvattajapäivään ja samalla pidettiin jalostustoimikunnan kokous. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hyppäsin junaan perjantai-iltana puoliltaöin ja köröttelin Riihimäelle yöjunalla. Riksusta Oili nappasi mut aamulla kyytiin...  Takaisin Riihimäelle päin meillä meinasi mennä vähän hilkulle, junan ovet oli jo lukossa kun pääsin laiturille, mutta onneksi konduktööri huomasi, että yritän päästä sisälle ja avasi ovet...... vähänkö sydän hakkasi kun pääsin junaan.... Juna oli sitten Oulussa puoli tuntia yli puolenyön.... 

Kasvattajapäivän ohjelma oli erittäin mielenkiintoinen. Päivi Vanhapelto puhui koirien sekä J175:sta että vähän muistakin silmäsairauksista. Marjo Hyvönen puolestaan puhui töpö-, kivesvika- ja kitalakihalkiotutkimuksista.

Sunnuntaiaamuna oli Karkin kanssa omat agilityharkat Active Dogin hallilla klo 7-8!! Harjoiteltiin sitä viime kerran välistävetoa (hidastetusti edelleen) ja nyt alkoi vähän itsellä hahmottua homman juju. Jees!! Otin myös puomia, Ata ja keppejä. Hihnassa. HUOM!!

Sunnuntaina päivällä oli sitten KASsin nätö. Ensimmäistä kertaa olinkin sitten vetämässä nätöjä.... Koiria oli kuusi, joista kaksi oli kääpiösnautseria, kaksi shelttiä, irlanninsetteri ja nahkacollie. Tiina-nätötäti oli Lillinsä kanssa nyt kehän puolella ja minä sain itse suunnitella tunnin koreografian. Vähänkö jänskätti, mutta kyllä se siitä sitten :). Välillä tekee kyllä hyvää katsoa asioita eri kantilta, välillä hihnan päästä, välillä sieltä pöydän viereltä. Opettavainen kokemus!

Eilen maanantaina oli vuorossa Karkin ohjatut tokot. Vuorossa oli luoksepäästävyys, paikallaolo, liikkeestä maahan ja luoksetulo. Ja sitten otin itsenäisesti seuraamista, liikkeestä seis ja hyppyä. Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, miten harkat meni. Paikallaolossa koiria alkoi hillua molemmin puolin Karkkia ja se vaan katsoi mua eikä inahtanutkaan. Luoksepäästävyydessä se oli vähän sen näköinen, että olisi halunnut tervehtiä Elinaa lähemminkin, mutta ei onneksi noussut ylös. Liikkeestä maahan meni just eikä melkeen. Ja luoksetuloonkin saatiin vähän vauhtia lisää sillä, että Elina piti Karkkia ja minä lähdin eeltä. Ja toisella kerralla heitin pallon taaksepäin. Hyvä, tätä lisää!

Seuraaminen ja liikkeestä seis meni ihan nappiin mutta hypyssä Karkki istahti aina heti kun pääsin sen viereen. Eli jätämme tästäkin liikkeestä vähäksi aikaa pois sivulle-käskyn ja lopetamme seisomiseen.

Maija aloitti juoksun, joten siltä jää nyt ohjatut vähäksi aikaa. Todennäköisesti Karkki seuraa pian perässä, on se jo kohta kuukauden tehnyt sitä juoksua. Ensin se heitti turkin ja sitten alkoi se ihme nuuhaaminen ulkona. Se tekee ihan omat kuviot lenkeillä, häviää johonkin puskaan pitkäksi aikaa ja sitä saa sitten odotella. Puolen hehtaarin metsäänkin se onnistuu hukkumaan...