Tämä näyttelyn jälkeinen (tai näyttelyä edeltävä, miten sitä nyt katsoo...) elämä tuntuu taas siltä, että pitäisi päästä suunnittelemaan näyttelyreissua. Eli jonkinsortin pöyröö sitä taitaa olla... Onneksi olen huomannut, että muitakin samanlaisia on olemassa, joten pahasti en joukosta erotu - luulen...
Sunnuntaina oli sitten "jälkinäyttelyt" Auran maastossa. Susanna oli tuonut kahvia ja keksejä ja gööttipipareita mukanaan ja kyllähän maistui hyvältä.
Muutama tappijalka, eli Otso, Rico & Karkki, oli myös pipareita kärkkymässä.
Otson kanssa piti sitten painia ja selättää poika useampaan kertaan...
ja taidettiin siinä vähän leikkiä "lääkärileikkejäkin".
Rusettien kanssa on ollut vähän takkuista. Meinaan, että Karkki ei ole oikein hirveesti innostunut tuosta poseeraamisesta niiden kanssa. Tämäkin kuva on jotenkin ihan outo, mutta uskokaa tai älkää, se on paras niistä n. kolmestakymmenestä, jotka tässä on räpsitty parin päivän sisällä. Karkki on hyvin selvästi antanut meidän ymmärtää, että me ollaan ihan toopeja ja olisi syytä antaa hänen olla rauhassa moiselta joutavuudelta.
Tänään alkoi taas toko. Meillä vaihtui ohjaaja ja ryhmä (ALO), mutta mukavalta tuntuu nämäkin. Heti ekalla kerralla otettiin paikallaoloa ja luoksetuloa ja Karkki jäi tosi hienosti paikoilleen odottamaan. Ei mitään hötkyilyjä. Onhan se joskus noussut ylös ja lähtenyt tulemaan luokse, mutta ei tänään!! Seuraaminen meni myös ihan mallikkaasti, vaikka maneesin pohja tuoksuikin lähestulkoon vastustamattomasti nokkaan (joltakin hiekkaan hukkuneelta nakilta, luulisin).
Tässä vielä Iiron kanssa uupisko koirulainen.
tiistai, 9. tammikuu 2007