Onnea rakkaat ihanat vampyyrit, meidän ekat, AAA-kerho, syntymäjärjestyksessä K. Aivan ihana eli Bella, K. Aika Makee eli Taavi ja K. Aina Valmiina eli Ässä <3 <3 <3

Lempinimen vampyyrit tämä kolmikko sai silloin, kun kulmahampaat puhkesivat. Noihin aikoihin oli pinnalla Twilightit ja vampyyrijutut muutenkin. Siitähän se sitten valikoitui Bellallekin sen kutsumanimi :). AAA-kerho tulee taas ihan vaan aakkosista (kun meillä on sitten myös Beikot, Citticontiaiset, Dondud, Eevokit, Fäffät ja Gääpiöt).

Bella painoi syntyessään 158 g, Taavi 198 g ja Ässä 128 g. Tiitteriä ja tomeria olivat heti. Pentueessahan syntyi myös kaksi kuollutta, joista töpöllä uroksella oli selkäranka-aukile ja viimeisenä syntynyt pitkähäntäinen narttu oli sellainen ihmeellisen läpikuultava, lähes karvaton.

Rouva Koo ja Bella

Bella, Ässä ja Taavi

Ja sama järjestys edelleen - Bella, Ässä ja Taavi

Molemmat vanhemmat, Rouva Koo ja Nasta, paimentavat jo pilvikarjaa. Kukaan tästä pentueesta ei ole jatkanut sukua, mikä on tietysti harmillista. Bellan jätin pois jalostuksesta sen 2-vuotiaana tapahtuneen halvaantumisen vuoksi. Taavilla laskeutui vain toinen kulkunen. Ässän kohdalla taitaa syynä olla tämä sukurasite :). Kaikki kolme on jalostustarkastettu laatumaininnalla erittäin hyvä.

Bellan kanssa tuli kierrettyä aika paljon näyttelyitä silloin, kun se oli nuorempi. Se valioitui Suomen muotovalioksi kymmenennellä sertillään ja sen jälkeen siitä tuli myös Ruotsin ja Norjan, Pohjoismaiden ja kansainvälinen valio. Bella on aika pienikokoinen (kisakirjaa varten mitattiin muistaakseni 28,9), mutta myös aika vankka ja perusgöötin näköinen. Ehkä vähän turhan matalajalkainen minun makuuni. RTK1-koulari sillä on rallytokosta ja agilityssäkin ehdimme startata pari virallista kisaa ennen tuota halvaantumista. Ikä ei näy Bellassa, ihan samalta se näyttää kuin 1-vuotiaana :).

Bella eilen 7.2.18, kuvat Tanja Tolvanen

Ässä oli pentuna vuoden 2010 erikoisnäyttelyn BIS-pentu, tuomarina silloin oli Anna Törnlöv. Tämä olikin sitten Ässän näyttelyuran huipennus, sen jälkeen se ei oikein, luultavasti pienestä koostaan johtuen, pärjännytkään. Sopusuhtaisen ja kivan näköinen se kyllä muuten on, eikä mitään isompaa vikaa. Ässä on harrastanut hakua.

Ässä 2010, kuva Halla Seppälä.

Ässä Valkeakoskella 1,5-vuotiaana, kuva Maj-Len Påfs

Ässä 2015, kuva Jane IIomäki.

Taavi kävi kahdesti pentunäyttelyssä, tuossa samaisessa erkkarissa ja sitten Kajaanissa. Hirveen hienot arvostelut se sai molemmilla kerroilla, harmi vain puuttuvan kulkusen (joka muuten sitten aikanaan löytyi muistaakseni aika syvältä vatsaontelosta). Taavi on käynyt jonkun agilitykisankin.

Taavi 2015, kuva Ari Lavander.

Kovin rakkaita ja erityisiä nämä ovat mulle, kaikki kolme. Kiitos Maana ja Anna-Liisa kun olette hoitaneet Ässää ja Taavia hyvin. Tiedän, että molempia poikia rakastetaan sellaisina kuin ne ovat, perheenjäseninä. Toivotaan paljon hyviä terveitä vuosia eteenpäinkin, nuorisoahan nämä gööttien ikämittarin mukaan vielä on!