On nää niin mainioita :)

Vaikkei ne muuta tekis kun nukkuis niin sitä vaan istuu ja kattelee ja ihmettelee, että on ne oikeesti siinä. Kyllä näitä oottaessa oli välillä pumppu kovilla kun jännitti niin hirveesti :). Se perjantai, kun Fanni kävi ultrassa ja odotin Riikalta tietoa... tuntui että pulssi oli jotain päälle 200 ja oksennan ihan justiinsa. Ja sitten se aika, kun Fanni tuli tänne Seinäjoelta Iiron kanssa junalla ja koko ajan jänskätti, että koska joku kysyy, että miksi Fanni on meillä. Kun en tosiaankaan tahtonut puhua siitä asiasta ollenkaan, etten vaan manaa pahaa tuuria. Kai sitä on vähän pipipää :)

Mutta on tää ihanaa!! Ja sitten aletaan jännittää, että tuleehan pojille kulkuset ja onhan kaikilla purenta ok. Että aina jotain saa jännittää... Tässä välissä onneksi osataan nauttia siitä, että ollaan olemassa.