Vuoden 2012 viimeisiä tunteja eletään ja on aika tehdä perinteinen yhteenveto vuoden tapahtumista. Paljon kaikenlaista on mahtunut tähän vuoteen, niin hyvää kuin oikeasti surullistakin.


Koirien osalta surullisimmat tapaukset vuoden varrella ovat olleet Bellan ja Maijan sairastumiset. Bellan moniniveltulehdus ja Maijan epilepsiakohtaus pistivät kertaheitolla kaikki suunnitelmat niin harrastamisen kuin kasvatustyönkin osalta uusiksi. Kaikki asiat eivät ole vielä selvinneet eikä ratkaisuja kaikkiin hankaliin asioihin vielä ole, mutta eteenpäin mennään. Tällä hetkellä molempien kunto on hyvä, eikä mitään jatkuvaa lääkitystä tarvita.

Iloisia asioita on tapahtunut onneksi enemmän!

Bella valioitui keväällä ensimmäisessä näyttelyssä, jossa se kävi kaksi vuotta täytettyään. Ensimmäisellä Ruotsin visiitillä toukokuussa Piteåssa Bella sai sitten maan valionarvon ja oli ROP. Heinäkuussa Ruotsista tuliaisina oli cacib ja VSP. Kaiken kaikkiaan Bella oli vuoden aikana neljä kertaa ROP (kolmesti Suomessa) ja sai kolme cacibia, joista kaksi Suomesta. Se, tuleeko Bellasta koskaan inttivaliota, on tässä vaiheessa ihan turhaa jahkailua. Toivotaan, että se pysyy terveenä.

(Kuva Maj-Len Påfs)
 

Karkki kävi keväällä rallytokon alkeis- ja jatkokurssin ja kävi kolme kertaa alokasluokan kisassakin. Kun Karkki sai kaikista näistä kolmesta kisasta hyväksytyn tuloksen, sen nimen eteen voi nyt liittää koularin RTK1. Alokasluokan liikkeitä treenailemme nyt ihan omin nokkinemme treenikavereiden Marin ja sheltti Rinan kanssa. Kovasti olemme joutuneet työskentelemään Karkin pelkojen kanssa ja välillä on aika toivoton olo, mutta katsotaan, mihin asti jaksamme vääntää.

Rallykuvia ei tietenkään ole...



(Kuva Maj-Len Påfs)

 

Maijan kanssa olen treenaillut myös rallya omatoimisesti ja myös sen kanssa olen käynyt yhden kisan. Tuloksena ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta. Maija on sellainen töhö, jonka kanssa voi vaan mennä ja tehdä, se ei turhia veivaa.



(Kuva Maj-Len Påfs)
 

Bellan kanssa kävimme keväällä pari kertaa virallisissa agikisoissa ja taisimme saada yhden hylsyn, yhden ISON tuloksen ja yhden 5 vp radan, jolla myös sijoituimme kolmansiksi. Nyt yritän treenailla Bellankin kanssa rallyjuttuja, kuitenkin vähän epätoivoisena, kun kummankaan kärsivällisyys ei oikein tunnu riittävän. Bella ehtii tehdä tuhat asiaa siinä, kun minä vasta mietin, että mitä tehtäisiin ja se nostaa molemmilla kierroksia vähän turhaa.



(Kuva Pirkko Riekki)


AAA-kerholaisista eli Vampyyreistä terveystarkastettiin tänä vuonna Taavi (Aika Makee) ja Ässä (Aina Valmiina), joka myös jalostustarkastettiin. Kiitos Anna-Liisa ja Maana!! Hienoa, että käytitte pojat tarkeissa. Minulle oli erittäin tärkeää, että nämä tarkit saatiin tehtyä. Ja kiitoksia, kun pidätte yhteyttä edelleen, on aina niin ihana kuulla poikien kuulumisia ja nähdä kuvia niistä.



Taavin kuva Piia Partanen



Ässän ja Kessun kuva Maana Laine


Beikoista pentunäyttelyissä tai –luokissa ovat esiintyneet Assi (Bikkasen Hiano), Ukko (Bikkuinen Ukko), Rudi (Bäivän Paras), Paavo (Bohjoista Voimaa), Kettunen (Bitkään Odotettu) sekä Mörkö (Baras Kaveri). Kiitokset Merjalle ja Vilille, Marille, Sallalle ja Nikolle, Sannalle, Sarille sekä Sannalle ja Arille! Beikkojen ansiosta saimme myös kaksi sijoitusta kasvattajaluokasta, Kokkolan pentunäyttelyssä Kompiaiset olivat BIS-4 ja Tampereen pentunäyttelyssä BIS-3 -kasvattajaryhmä



Rudi, Mörkö, Ukon pehva :) ja Assi (kuva joko Ari Lavander tai Niko Jauhojärvi)



Assi, Kettunen, Rudi ja Mörkö (kuva Ari Lavander)

Kiitokset myös Sisun (Bienoinen Yllätys) Mialle sekä Bartokin (Barhaat Korvat) Sarille yhteydenpidosta! Se on ehkä kaikista mukavinta kasvattajan mielestä. Se, että pidetään yhteyttä ja vaihdetaan kuulumisia ja pähkäillään yhdessä näiden koirien juttuja, jos tarvetta on. Kiitos teille! Ja tämä sama koskee myös Vilin uutta perhettä, eli Sannaa ja Kaita, tietysti.

*****


Haluan esittää sydämelliset kiitokset siitä luottamuksesta, jota Kaisa Korkalo ja Ulla ja Erkki Nummi ovat osoittaneet minulle antaessaan narttunsa Kompiaisten äideiksi. Ilman Nilaa (Vinhallan Virvatuli) ja Tildaa (Konnunkodon Fulla Asynja) tänä vuonna ei pentuja olisi Kompiaisessa nähty. Olen ikuisesti teille kiitollinen siitä, että olette uskoneet koiranne minulle ja olen saanut kaksi ihanaa pentuetta näiden narttujen avulla. Ilman teitä tämä homma olisi ollut aivan mahdotonta. Koen olevani etuoikeutettu ja se on teidän ansiotanne. Kiitos kiitos kiitos heartheartheart!



Nila ja Beikot



Tilda ja Citticontiaiset (vähän taitaa olla kopassa ahdasta.... )


Toiseksi, lämpimät kiitokset Elsa Sivoselle ja Pekka Remekselle, jotka antoivat kesällä Wisan (Karjakon Viksu Veksi) minulle kotiin lähes kahdeksi viikoksi Maijaa varten. On niin kovin surullista, että tästä yhdistelmästä ei sitten pentuja saatu. Lämmin kiitos myös Halla Seppälälle ja Arja Virtaselle, jotka ovat antaneet uroksensa Konnunkodon Draco Malfoyn eli Dracon ja Maiskis Leomerin eli Lakun isäkoiriksi Kompiaisille. Kaikki kolme urosta olivat täysiä kymppejä luonteeltaan! Kiitos! heart

 

I want to express my warmest gratitude to Paula Jarrett and Laura Cunningham in Switzerland for bringing Feuervale’s Only You or Will (or Vili as he is called now) to Finland. Vili is so full of life, so happy and so content. He is loved very much and we really hope that some day he will give his contribution to the gene pool of västgötaspets in Finland. And if for some reason not, he will be loved anyway! Thanks! heart







(Kuvat Susanna Turpeinen)



(Kuva Veera Anttila)

 

Jokainen koiranomistaja ja kasvattaja tarvitsee ”oman” eläinlääkärin. Tiina, sinä olet kullan arvoinen apu aina kun sitä tarvitsen. Lämmin kiitos siitä! heart

 

Tässä vuoden aikana olen tarvinnut apua erilaisten isompien ja pienempien asioiden kanssa useita kertoja. Olen joutunut vaivaamaan Suskia, Maikkua, Satua, Merviä, Iristä, Kaisaa ja Tanjaa milloin minkin asian, kyydin jne kanssa. Suurkiitokset että olette auttaneet! heart

 

Kiitokset vielä lapsilleni Iirolle, Veeralle ja Eerolle. Te olette niin rakkaita ja ihania ja kauniisti mukana tukena tässä äidin koiraharrastuksessa heartheartheart
 

Ja vielä, kiitos jo etukäteen luottamuksesta teille, jotka nyt odotatte Citticontiaista kotiinne n. kolmen viikon kuluttua! laugh Nyt näyttäisi siltä, että kotia vaille on enää yksi poika. Toivotaan, että sillekin löytyy hyvä koti. Kaikilla pojilla on tänään löydetty kulkuset (kiitos taas Mervi, kun kävit rauhottamassa mua laugh). Minä sirutan pennut n. 7-viikkoisina ja silloin ne saavat myös viralliset nimensä, pentutesti tehdään myös silloin ja eläinlääkärin tarkastus tehdään sitten n. 8-viikkoisina.

 

Toivotan teille kaikille oikein onnellista uutta vuotta 2013 omien rakkaiden koirienne kanssa! Kiitän kaikkia ystävyydestä ja kaveruudesta sekä upeasta yhteistyöstä. Jatketaan samaan malliin myös tulevana vuonna smileyheart!!!

 

P.S. yritän saada tänne uudet kuvat Citticontiaisista huomenna!