Karkki kävi tänään aamulla eläinlääkäri Kaisa Wickströmin tutkittavana ja tulos oli, että silmät ovat terveet!!!!

Vähän tähän selitystä siitä, miksi olen ollut viikon täysin pois kuvioista :). Sehän ei riitä, että on Ruotsissa, sillä voisihan sitä sielläkin surffailla....

Olin siis Uppsalassa Riistabiologien kv-kongressissa. Kotoa lähtiessä oli 39 kuumetta, mutta ajattelin, että kyllä se buranalla ja panadolilla lähtee. Tiistai-aamuna oli kuumetta sitten 40, mutta sain sen em. konsteilla laskettua niin, että pystyin olemaan puheenjohtajana yhdessä sessiossa ja pitämään puheeni iltapäivällä. Jonka jälkeen sitten ihana kolleega-ystävä-uudenseelannintuttu Lotta lähti viemään minua Akademiska Sjukhusetiin. Ajattelin, että "no käväistään nyt jos ne vaikka antaisi jotain antibioottia.....".

Lauantai-aamuna pääsin sitten ulos 8 aikaan, kun oikein nätisti pyysin. Ehdin parahiksi pitämään toisen esitelmäni :). Tiistai-illasta perjantaihin olin lähes tauotta tiputuksessa. Varmaa diagnoosia ei ole vieläkään, sillä missään viljelyssä ei kasvanut mitään, mutta se viimeinen, eli jänisruttoviljely on vielä Tukholmassa. Eli tällä hetkellä syön kahta antibioottia, joista toinen on jänisruttoon ja toinen sellainen yleinen, joka tappaa kaiken talossa ja puutarhassa.... varsinkin streptokokkijuttuja.

Vasemmassa pohkeessa on ilkeä jälki hyttysenpistosta, josta myös ronkittiin näyte viljelyä varten. Se on tulehtuneen näköinen ja potentiaalinen tartutuskohta. Jänisrutonhan saa paitsi sorkkimalla kuolleita jäniksiä (eli älkää!! ja varsinkin Lotta lopettaa nyt sen häplimisen...) tai sitten hyttysenpistosta (ja nyt viimeistään ostatte Offia ennen kuin lähdette koirien kanssa metsään!!). Vasempaan reiteen ilmestyi lähelle nivusia punainen kämmenenkokoinen ärtynyt läiskä ja imusolmukkeista osa laajeni. Joka paikkaa särki ja päänsärky varsinkin oli kauhee. Resistenssi kestää ilmeisesti joitakin vuosia, mahd. jopa 10 vuotta, mutta elinikäistä suojaa ei yhdellä sairastamisella saa. Ei yhtään kiva tauti, yrittäkää välttää.

Koska asioista aina pitää yrittää löytää hyvät puolet, niin tästä myös. Veikkaisin että puolet ellei peräti useampi infektio-osaston sairaanhoitajista oli komeita nuoria miehiä :). Toiseksi, sairaalassaolo oli varsinainen kielisuihku ja sainkin sairastettua ihan sujuvasti på svenska...