Tänään täyttävät meidän AAA-kerholaiset 10 vuotta eli K. Aivan Ihana, K. Aika Makee ja K. Aina Valmiina. Samalla siis Kompiaisen kennel juhlii 10-vuotissynttäreitään. Mutta siitä oma julkaisunsa :)
Karkki ja Nasta treffasivat kerran, joulukuussa 2009. Pennut syntyivät 2 päivää ennen Rouva Koon 5-vuotispäivää. Pentuja oli kaikkiaan viisi, joista ensin syntyi kuollut pentu, jolla oli selkäaukile. Sitten syntyi Pikkutyttö, sitten Läski-Late eli MC Koppakuoriainen ja pitkän tauon jälkeen Väpä Vesinokkaeläin. Väpä oli sellainen pieni hassu rääpäle, mutta niin tottavie tarmokas, että se oli tississä kiinni jo ennenkuin edes napanuoraa oli Karkki saanut poikki. Vielä yksi kehittymätön kuollut pentu syntyi sitten viimeisenä. Kolme ihanaa, meidän ensimmäiset, oli saatu maailmaan.
Alusta asti veivasin mielessäni, että voinko jättää nartun kotiin. Pakko - en voi kyllä mitenkään - pakko.... Ja jäihän se, kun vielä Veerakin aloitti hyvissä ajoin sen "voidaanhan me pitää tuo narttupentu, voidaanhan".
Niihin aikoihin kun AAA-kerholaisilla puhkesi kulmurit oli meillä lukemisena Twilight-kirjat ja niinpä näitä kolmea alettiin kutsua myös vampyyreiksi :) ja sieltähän se Bellan kutsumanimikin sitten valikoitui. Koppiksesta tuli uudessa kodissaan Taavi ja Väpästä Ässä.
Kaikki kolme on jalostustarkastettu ja kaikki on terveystarkastettu. Bella on käynyt paimennustaipumustestissä ja MH-kuvauksessa.
Bella ja Ässä ovat käyneet näyttelyissä, Taavi ei, paitsi kahdesti pentuluokassa, sillä se on kivesvikainen. Muistaakseni vielä niin, että se sitten kastroitiin ihan vatsaontelon kautta, kun se toinen kulkunen oli siellä jemmassa. Taavi harrasti nuorempana jonkin verran agilityä, taisipa startata jossain kisoissakin ihan.
Ässä oli puolivuotiaana rodun erikoisnäyttelyn ROP-pentu ruotsalaisen Anna Törnlövin valitsemana. Olihan huikeaa! Sen jälkeen sen "ura" oli vähän laskeva, eikä oikein kannustanut jatkamaan. Ässä kävi nyt sitten 9-vuotiaana pari kertaa veteraanikehässä näyttäytymässä ihan mukavin arvosteluin. Ässä harrasti nuorempana myös hakua jonkun verran.
Bellan kanssa ehdimme kilpailla pari agilitystarttia ennen sen halvaantumista kesällä 2012. Se oli kyllä yksi musertavampia päiviä, mitä olen kokenut. Muistan, kun istuin kuistilla Bella sylissäni ja varasin tutulle eläinlääkärille aikaa lopetusta varten. Se oli ihan kauheaa. Onneksi tilanne ei sitten ollutkaan niin paha, ja hevosenkuurilla kortisonia selvittiin (paitsi meidän parketti ei...). Tänä päivänä Bellasta ei huomaa yhtään mitään, ellei tiedä sen historiaa. Minä näen varsinkin kävelyvauhdissa sen takaliikkeen olevan vähän hassu. Pari tuomaria on näiden vuosien aikana maininnut takaosan koordinaatiosta. Mutta siis ihan älyttömän hyvin se toipui. Valitettavasti en sitten kuitenkaan voinut sitä koskaan jalostukseen käyttää, kun vielä jälkikäteen sain tietää sen aivan lähisukulaisista, joilla oli ollut samankaltaista nuorempana.
Bella kävi rallytokossa RTK1-koularin verran, mutta siihen me sen sitten jätimme. Lähinnä mun huonon motivaatiotason vuoksi. Koira välillä piutpaut antaa mun puheille ja touhuaa jotain omiansa maata kiertävällä radalla, joten ei ei ei. Bella on muutenkin sellainen, että sille on oikeastaan aika sama, mitä tässä sen huushollissa asuva ihminen puhuu. Aina ei kuule. Tai välitä.
Parasta Bellan mielestä on se, kun Iiron maiharit ilmestyvät tuulikaappiin. Niihin voi sukeltaa pää edellä... Toinen Bellan mielestä ihana juttu on öljysora. Missä ikinä sitä on tuolla meidän reittien varrella, siihen jäädään piehtaroimaan ja hieromaan itseä pitkäksi toviksi. Ja kolmas Bellan mielestä aivan upea juttu on se, kun Maikku tulee käymään. "Valtaistuimeni on saapunut Tampereelta" lukee Bellan puhekuplassa. Se peruuttaa istumaan Maikun syliin, eikä ihan heti ole valmis luopumaan paikastaan. Ja meillä grillikauden avaus tarkoittaa tätä:
Näyttelyissähän tällainen näyttelyhullu tietysti on rampannut Been kanssa sitten ihan riittämiin :). Bella on kansainvälinen, pohjoismaiden, Suomen, Ruotsin ja Norjan muotovalio. Valioluokassa Suomessa se toimi lähinnä täytekoirana tarvittaessa kasvattajaryhmää varten, mutta sen täytettyä kahdeksan vuotta ja siirryttyä veteraaniluokkaan, me ollaan kierretty enemmän. 8- ja 9-vuotiaana Bella on saanut ensimmäiset ryhmäsijoituksensa BIS-veteraanisijoitusten lisäksi. Nyt me ollaankin sitten kymppikerhossa ja jotkut näyttelyt ovat meille ilmaisia. Niitä tietysti suosimme.
Lämmin kiitos Anna-Liisalle ja Matille sekä Maanalle perheineen, kun olette antaneet meidän vampyyripojille ihanat kodit <3 <3.
Onnea ja rapsutuksia ja monia vuosia lisää ihanat AAA-kerholaiset Taavi, Ässä ja Bella
