Meidän Töhö täyttää tänään 13 vuotta!!!

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Onnea kaikista rakkain Maija-mummukka.

Kuva Kaisa Heikkinen

Ja pitihän sen toki nimelleen uskollisena järjestää taas sydämentykytystä mulle sunnuntaina. Sanotaanko näin, että arkiliikenteessä, johon liittyy tauoton sorarekkaliikenne, tuota koiraa ei enää olisi. Ja loppuelämäni muistan sen tunteen, kun katson taakseni ja tajuan, että tulosuunnassa autot seisoo kahdella kaistalla ja siellä keskellä näkyy pieni tumma hahmo. Taitaa tällä mummolla olla vapaanaolo lenkeillä aika rajoitettua tämän jälkeen. Ehkä jossain umpimettässä. Vaikka siellä se varmaan menee muuten vaan hukkaan.

Tällä hetkellä Maijalla on niin kammottava karvanlähtö, että mitään synttärikuvaa en edes viitsi ottaa. Koira näyttää siltä, kun se sairastaisi kaikkia maailman puutostauteja. Hyvässä kunnossa Maija kyllä on. Musta tuntuu, että kuulo ei enää ole ihan paras ja jonkinlaista lievää dementiaa saattaa olla myös. Ja luulen, että etujaloissa on jonkinverran nivelrikkoa. Tiitterästi se kyllä lähtee aamulla ja päivällä vielä lenkille mukaan, joskin iltalenkit saattavat jäädä väliin ja me käydään vain kiertämässä talo sitten kun Bella ja Zipe on lenkitetty. Kelillä ja säällä on hyvin suuri vaikutus Maijan lenkkihaluihin. Vesisade ei ei. Olen sitten ajatellut, että kaipa se vanha koira itse tietää koska on hätä ja pyytää sitten ulos. Ja tämä on toiminut toistaiseksi meillä hyvin.

Toivottavasti me saadaan pitää Maija vielä pitkään <3