Väsynyt ja onnellinen....

Perjantaina startattiin 10 aikaan aamulla Tanjan, Lassen, Ricon, Avan, Karkin ja Maijan kanssa kohti Raisiota ja jalostustarkastusta. Matka sujui oikein hyvin, Karkki ja Maija olivat mun kanssa takapenkillä häkissä. Illalla oltiin joskus 18-19 perillä, lenkitettiin koirat, käytiin syömässä, etsittiin huominen koirakenttä ja painuttiin nukkumaan. Hetkeksi.

Jalostustarkastus oli kivalla paikalla Haunisten koirakentällä, jossa oli tasaista nurmikkoa vaikka kuinka. Maija ja Ava saivat pentuaitaukseen seurakseen myös Maijan sisarukset Millan ja Matin, joten kuhinaa riitti. Terveisiä Millan ja Matin perheille!! Oli kiva tavata!

Karkin tarkastus oli heti aamulla toisena, Ricon jälkeen, ja se meni hyvin eli Karkki hyväksyttiin jalostukseen yleisarvosanalla erinomainen. Lausunto ilmestyy tänne, kunhan saan aikaiseksi. Tarkastuksesta saatiin kolme sivua tietoa koirasta sekä hieno kunniakirja!! Ja lomakkeen kannessa oli koiran kuva, mikä teki siitä heti jotenkin paljon hienomman. Kiiitos!!

Karkki tässä Ewa Sundinin tarkastettavana.

740254.jpg

740259.jpg


Vasemmalta Milla ja Eva, Maija ja Matti ja Eeva.

741031.jpg

Maijasta otettiin myös seisontakuva.


741041.jpg

Tosi mukavaa oli tavata taas tuttuja gööttejä ja göötti-ihmisiä sekä tutustua uusiinkin!! Tällaiset tapahtumat ovat hauskoja senkin vuoksi, että tutut nimet saavat kasvot - niin koirat kuin ihmisetkin :)

SUURKIITOKSET tarkastuksen järjestäjille ja tuomareille.

Sitten lähdettiin ajamaan kohti Kokkolaa... Pienten lisämausteiden vuoksi saavuimme perille hieman aiottua myöhemmin, mutta onneksi kuitenkin ajoissa. Ajoimme nimittäin vielä illan päälle Kaustiselle, jossa kansanmusiikkifestareilla esiintyi kanadalainen cree-intiaani

        BUFFY SAINTE-MARIE

jota meikäläinen on ihaillut jostain 18-19-vuotiaasta asti..... Ja nyt pääsin sitten kuuntelemaan.... Ette usko, että olin kuin pikkulapsi jouluaattona kun odotin sitä.... Hector esiintyi ennen Buffya ja koska Hectorhan levytti aikanaan Buffyn Universal Soldierin suomeksi nimellä Palkkasoturi, niin luonnollisesti hän pääsi esittelemään Buffyn. Meikäläisellä vedet valui silmistä kun se lauloi Elviksen tunnetuksi tekemän Until it's time for you to go.... Uskomatonta.... Indian cowboy on the rodeo, Cripple Creek, Up where we belong (joka on siis Buffyn tekemä, Joe Cockerin esittämä tunnari elokuvasta Upseeri ja herrasmies), Bury my heart to Wounded Knee ja sokerina pohjalla Starwalker. Ja tietysti monta muuta. Tää oli kyllä niin uskomaton juttu, että voi voi.... Älyttömän suuret kiitokset Tanjalle ja Lasselle, että lähditte mun kanssa, vaikka oli rankka reissu takana!!

Yöllä isot koirat nukkuivat kumpikin sängyissään,  mutta lattialla pörisi kaksi pientä ampiaista.... kolmen aikaan aamulla ne alkoivat purkaa mun rinkkaa ja painivat, kun olivat niin hyvin levänneet automatkalla :). Tuli mieleen yksi Kuopion hotelliyö, jolloin kaksi vähän isompaa ampiaista pörräsi samalla lailla. Mitään ei siis oltu opittu :)

Ja sitten sunnuntaina Kokkolan kv-näyttely. Tuomarina toimi Zidy Munsterhielm-Ehnberg ja paikalla oli 12 gööttiä. Otso sai vara-sertin ja vara-cacibin ja Rico oli tällä kertaa erittäin hyvä. Karkin rimpsu kuuluu näin: val eri1 pn1 cacib ROP!! Mikä oli minusta ihan mieletön juttu, kun Karkki muistuttaa tämän hetkisessä turkissa lähinnä alligaattoria (ei siis ratkaissut karvan määrä vaan sen laatu.... )!! Jäätiin me ryhmiinkin, jotka alkoivat toista tuntia myöhässä ja vesisateessa.... Susanna ja Sari, valtaisat kiitokset, että jaksoitte jäädä sen minuutin esiintymisen vuoksi odottelemaan!! Eli ryhmäkehässä ei sijoituttu, mutta oli silti mukavaa käydä taas sielläkin pyörähtämässä :) Näyttelyarvostelu on tuolla omalla sivullaan.

Tässä kolme kuvaa Karkista Kokkolassa. Ennen kehää, keräilykehässä ja sitten isossa kehässä. Kiitos Susanna kuvista!!

747676.jpg

747672.jpg

747670.jpg

Kotimatkan tein sitten Susannan ja Sarin kanssa. Sarin Daisy-mitteli sai tässä näyttelyssä ekan cacibinsa, ONNEA! Olin Otson, Maijan ja Karkin kanssa takapenkillä, jossa kolme väsynyttä gööttiä yritti etsiä mitä ihmeellisempiä asentoja. Otsoa ahdisti Maija, joka yritti jopa nukkua pää O:n jalalla. Peräkammarin pojasta tämä oli ihan ennenkuulumatonta tunkeilua ja O päättikin istua mun sylissä turvassa sitten loppumatkan. Karkki istui naama takaikkunaa kohti ja pää takapenkin selkänojaa pitkin niskat kenossa. No, kai se itse tiesi, missä asennossa halusi olla.... Maija maata retkotti sitten koko pituudelta ja nukkui lähes koko matkan. Kiitoksia kyydistä ja seurasta!! Ehkä mä syön joskus kahden viikon päästä seuraavan kerran... (Jaa sen kun näkis....)

Eli kaiken kaikkiaan sellainen viikonloppu, että sitä on ihan jossakin ihmetilassa vieläkin!! Ja kun nyt tälle linjalle on lähdetty, niin täytyy vielä sanoa KIITOS mun äidille, joka tuli taas olemaan lasten kanssa, että mä pääsin reissuun. Ilman äidin apua multa olisi jäänyt moni työmatka tai koirareissu tekemättä...

Tässä vielä Karkki palkintojen kanssa takapihalla. Aurinko vaan paistoi silmiin....

747700.jpg

747702.jpg