On taas tullut aika pohtia mennyttä vuotta ja sen tapahtumia.

 

Ehdottomasti yksi vuoden ihanimmista tapahtumista oli se, kun pääsin käymään AAA-kerhon Ässän luona. Sitä voi vaan ihmetellä, mihin nämä vuodet ovatkaan menneet... Lämpimät kiitokset Maanalle perheineen sekä Maikulle kun mahdollistitte tämän vierailun. Vieläkin liikutun, kun muistelen Ässän tapaamista.

Vuoden alussa päästiin juhlimaan oikein kunnolla, Vuoden 2018 kasvattajakilpailun voittoa. Kyllähän minä tiesin, että meillä on hienot terveystulos-, harrastus-, ulkomuoto- ja valioitumispisteet ja siitä kiitos kaikille kasvatinomistajille! Se, että Kompiaisista löytyi sitten myös Vuoden Göötti (1. Mörkö, 2. Ilo), Veteraanigöötti (1. Bella), Agilitygöötti (1. Dodii), Tokogöötti (1. Mörkö, 2. Ilo) ja Rallytokogöötti (1. Ilo, 3. Mörkö) oli jotain niin uskomattoman hienoa, että ei sitä meinaa vieläkään oikein käsittää.

 

Ja kovasti tuntui, valitettavasti, tämä meidän menestys joillakin ottavan henkeen. Ihan sen verran, että olisi pitänyt kaikki säännöt muuttaa uusiksi ja ihan lapsellisilla perusteilla. Eli koska harrastuslajeista on kustakin omat kilpailunsa eikä kasvatinomistajan harrastuneisuus kuvasta kasvatustyön tulosta (niin niin, eihän luonteella/toimintakyvyllä ole mitään tekemistä kasvatustyön kanssa), olisi kaikki harrastuspisteet pitänyt jättää pistelaskusta pois. Siis anteeksi mitä? Meillä valitaan erikseen Vuoden Näyttelygöötti, Vuoden Pentu ja Vuoden Veteraani, kaikki kolme pelkästään näyttelytulosten perusteella. Ei kasvatus voi eikä saa olla pelkkää ulkomuotojalostusta. Ja varsinkin, kun mietitään, että sama koira voi saada perättäisistä näyttelyistä ihan mitä vaan, kaikkea hylsystä sertiin. Näinkö siis oikeasti kasvattaja näkee, että näyttelyt ja tuomareiden kuitenkin loppupelissä subjektiiviset näkemykset ovat hänen kasvatuksensa mittari?? Voi apua oikeasti, jos tällä tasolla mennään... mutta joo, aina on näitä, joiden mielestä säännöt pitää muuttaa niin, että vain he voivat voittaa. Asiat siellä vintillä eivät kyllä ole oikein kummoisessa järjestyksessä, jos yhden rotujärjestönkin säännöt pitää muuttaa itselle sopiviksi. Kyllä mahtaisi voitto tuntua sitten hienolta! Onneksi syyskokouksessa oli fiksuja ihmisiä paikalla ja esitykset äänestettiin nurin.

 

Joka koirasta ei ole harrastuskoiraksi, ei vaan ole. Vaikka olisi kuinka taitava ja kokenut ohjaaja, niin koiralla pitää olla moottoria ja motivaatiota tehdä. Ja jos ei ole, niin sen kanssa ei päästä tuloksiin. Voidaan harrastella ja puuhastella omaksi iloksi ja kisatakin alemmissa luokissa ja hyvä niin, jos se ohjaajalle riittää! Gööttien kanssa harrastetaan paljon kaikenlaista, se on todella mukavan monipuolinen rotu, eikä siitä saa tehdä pelkkää näyttelykoiraa.

 

Ehkä yksi hienoimpia asioita Kompiaisten kohdalla on se, että yli 2-vuotiaista on yhtä vaille kaikki terveystarkastettu. Arvostan kasvatinomistajien panostusta aivan valtavasti. Näin saatu tietohan ei ole tärkeää ainoastaan minulle, vaan se palvelee kaikkia kasvattajia ja sitä kautta koko rotua. Kiitos kaikille! Nyt loppuvuodesta on mietityttänyt ehkä eniten silmätulokset ja niiden luotettavuus. Marraskuun silmätarkissa Vili eli meidän Sveitsinpoika sai terveen paperit, kun se kolme vuotta sitten sai epäilyttävä-tuloksen. Tämä oli superhieno uutinen! Ja koska tuosta edellisestä tarkastuksesta on kulunut noin pitkä aika (eli pitää olla yli yksi vuosi väliä), tämä uusi tulos kumoaa sen edellisen. Vilin silmät ovat siis terveet :).

 

Ja tästä päästään taas kasvattajakisan pistelaskuun. Edelleen minä vastustan sitä, että muista kuin puhtaista tuloksista saisi pisteitä. En jaksa enää pyytää selitystä ja perusteluja sille, miten esimerkiksi Kennelliitosta kuvauksen jälkeen tuleva lausunto A/A tai D/D on kannustanut koiran omistajaa kuvauksiin? Kukaan ei pysty vastaamaan siihen, että miten eläinlääkärin ruksima lausunto "distichiasis" on voinut kannustaa koiran viemistä silmäpeilaukseen. Sille kasvattaja ei sitten voi mitään, että ne tulokset on mitä on, jos kuitenkin terveitä koiria on käyttänyt jalostukseen, mutta kyllä terveiden tulosten pitää olla kannattavampia kuin sairaiden. Muutenhan ei ole missään mitään järkeä. 

 

Terveystarkastuksissa kävivät v. 2019 Bessi ja Runa (lonkat), Konsta (polvet), Sirkka, Messi, Rurik, Hippa, Maisa ja Pimpula (polvet ja silmät), Sisu, Mörkö, Paavo, Bella ja Fanni (silmät). Lisäksi on geentitestattu Luna, Tuisku, Halti, Isa, Mörö, Nekku ja Urho ja päivitetty Hansin testi.

 

Tänä vuonna ei Suomessa ole pidetty jalostustarkastusta eikä paimennustaipumustestiä. Isa ja Runa pääsivät kuitenkin paimentamaan Ruotsissa ja Isa paimensi erittäin hyvin ja Runa hyvin Örjan Skoglundin arvioiden mukaan. Runa suoritti Ruotsissa mallikkaasti BPH-testin eli koirien käyttäytymis- ja persoonallisuustestin ja sekä Ilo että Rurik kävivät luonnetestissä. Molemmat suoriutuivat siitä varsin hienosti!

 

Ja sitten vähän niitä näyttelyjuttuja :). Viime vuonna saatiin kuusi uutta Suomen valiota ja yksi kansainvälinen. Nyt ei saatu yhtään Suomen muotovaliota. Mutta muita hienoja tuloksia saatiin senkin edestä!

 

Norjan muotovalioita saatiin neljä, Rurik, Konsta, Hans ja Viima. Ruotsin muotovalioita saatiin kolme, Konsta, Mörkö ja Jade. Konstasta tuli myös Pohjoismaiden muotovalio vanhoilla säännöillä. Lisäksi Maisa sai Ruotsin sertin, joka jää ”roikkumaan”. Dodii sai Latvian ja Baltian muotovalio -tittelit ja lisäksi se on Baltian Voittaja -19.

 

Sertejä Suomesta saivat Nokkonen, Maisa, Pimpula ja Nekku. Hans ja Viima saivat NORD-sertit Norjasta, Konsta Ruotsista ja Rurik Suomesta. Messi ja Sisu saivat cacibin Suomesta ja Konsta Norjasta. Piisku sai vara-sertin.

 

Bella sijoittui kaksi kertaa ryhmässä, molemmilla kerroilla neljänneksi. Lisäksi se oli kerran BIS2-veteraani ja kerran BIS3-veteraani.

 

ROP- ja VSP-sijoituksia saivat tänä vuonna Sisu, Mörkö, Rurik, Jade, Messi, Tuisku, Konsta, Dodii, Hans, Viima, Nokkonen, Maisa, Nekku ja Bella. Erinomaisia olivat lisäksi Ässä ja Hippa. Runa oli erittäin hyvä ja Isa sai pentuluokassa KP:n. Ässä oli VSP-veteraani. Ensi vuonnahan Ässä ja Bella pääsevät sitten kymppikerhoon, eli osa näyttelyistä on niille ilmaisia. Neljässä näyttelyssä sain esittää kasvattajaryhmän, ja kaikissa saimme kunniapalkinnon ja olimme ROP-kasvattajaryhmä. Yksi kerta näistä oli Norjassa. Suurkiitokset teille kaikille, jotka olette osallistuneet ja jaksaneet olla pitkän päivän siellä kehän laidalla!

 

Ja niistä harrastuskoirista sitten :). Mörkö osallistui viidettä ja Dodii neljättä kertaa agilityn SM-kisoihin. Ja vaikka niitä näyttelyvalioita ei saatukaan niin Mörköstä tuli agilityssä hyppyvalio ja Dodiista agilityvalio. Agilitykisoihin osallistuivat Mörkön ja Dodiin lisäksi Viima, Ilo ja Luna. Ilo nousi kolmosiin helmikuussa. Tokossa Ilo kisasi mm. oman seuransa SM-joukkueessa ja rallytokon mestariluokassa kisasivat sekä Ilo että Mörkö.

 

Kompiaiset ovat käyneet edelleen myös kaverikoiravierailuilla niin vanhusten, kehitysvammaisten kuin lastenkin iloksi. Tämä on erittäin arvokasta vapaaehtoistyötä!

 

Taavi & Leevi, Kettunen, Bartok, Ukko, Assi, Rudi, Milli, Kamu, Rölli, Iisi, Ponku, Uuno, Laku, Hula, Niila, Luca, Iita, Lycka, Iitu ja Nipsu ovat olleet omien ihmistensä tärkeitä vierelläkulkijoita. Sijoituskoiristani Ilo siirtyi Kaisan ja Lycka Heinituulin omistukseen. Fanni siirtyy Riikan ja Laurin koiraksi uuden vuoden alussa.

 

Tammikuussa syntyivät meidän yhdeksännet eli I-pennut eli viisi pientä Ipanaa, joiden isä on ruotsalainen Mättjärns Sumo ja emä G-pentueen Jade. Nyt jo juniori-ikäiset Halti, Isa, Mörö, Nekku ja Urho ovat siis Kompiaisia toisessa polvessa. Isa muutti Sumon omistajalle Elinalle Ruotsiin. Kaikki muut pentusuunnitelmat ovat vuoden 2019 aikana menneet mönkään, syystä tai toisesta. Tällä hetkellä on monestakin syystä vaikeaa löytää motivaatiota jatkaa.

 

Rodun terveystilanne, jos ei oteta lukuun noita luustokuvia, on menossa päin helvettiä. Allergiaa, atopiaa, suolistovaivoja jne. on koko ajan enemmän ja enemmän. En ole täysin tyytyväinen omienkaan kasvattien tilanteeseen ja siksi täytyy nyt miettiä tarkkaan, miten jatko. Viimeisen viiden vuoden jalostustilastot (2015-2019) kertovat aika karusti, mitä meillä rodussa arvostetaan. Tunnusluvut ovat kuluneen vuoden aikana heikentyneet edellisestä vuodesta varsin näkyvästi ja jokainen, joka osaa Koiranettiä käyttää, näkee mistä se johtuu. Nyt viimeistään taidetaan olla rodun kanssa sellaisessa pisteessä, että on syytä jokaisen kasvattajan miettiä, onko tärkeämpää se, että kasvatit menestyvät näyttelyissä ja tekevät pentuja vai se, että ne pennut olisivat edelleen mahdollisimman terveitä ja pitkäikäisiä. Niinkuin jokainen hokee mantrana kaikille rodusta kiinnostuneille. Siitä on ehkä n. 10 vuotta, kun otin asian puheeksi ensimmäisen kerran ja sain aika monet vihat päälleni. Nyt toivon suurta viisautta rodun parissa toimivilta kasvattajilta.

 

Päätän tähän vuodenvaihteeseen myös rotujärjestöaktiivina toimimisen. Olen ollut mukana jalostustoimikunnassa 12 vuotta. Olin johtokunnassa kymmenisen vuotta ja kaikenlaista on tullut touhuttua rodun parissa. Olen ollut mukana tekemässä lehteä, muutamassa erkkaritoimikunnassa, kilpailutoimikunnassa, järjestämässä paimennustestejä ja tulkkaamassa siellä, olen kerännyt vuosikirjojen aineistoja kasaan, olen ollut järjestämässä jalostustarkastuksia, kirjoittanut näyttelyarvostelut viideltä viime vuodelta ja laskenut Vuoden Gööttien pisteet 10 vuoden ajan. Ja aina on ahkerasti rinnalla kulkenut se porukka, jolle ei koskaan kelpaa mikään ja joka aina valittaa kaikesta.

 

Harrastusten pitäisi olla mielekkäitä, tuoda mielihyvää ja vastapainoa arjelle. Harrastukset yhdistävät samanhenkisiä ihmisiä ja yhdessä touhuaminen on kivaa. Jokainen jossakin yhdistyksessä, myös niissä ei-koirayhdistyksissä, toimiva tietää, että hommia tehdään oman perheen, lasten, koirien, töiden, opiskelujen, terveyden, osaamisen jne. sallimissa rajoissa. Kaikenlainen huutelu luottamustehtävien velvoittavasta merkityksestä tuntuu lähes käsittämättömältä tässä kohtaa. Jokainen, joka on ollut järjestämässä minkäänlaisia tapahtumia tietää, että talkootyö on vähenemässä ihan joka puolella harrastuskenttää.

 

Toivon, että nämä ilmapiirin myrkyttäjät, kitisijät ja virheiden tonkijat ottavat nyt reippaasti ja pyyteettömästi osaa kaikkiin talkoohommiin ja unohtavat kerrankin sen oman p******nsä. Toivottavasti he jaksavat vastailla yötä myöten puhelimeen ja kirjoittaa vastineita kaikenmaailman turhiin valituksiin. Toivon kaikesta sydämestäni, että he tekevät aidosti jotain rodun ja rotujärjestön eteen piittaamatta siitä, onko se heidän oman etunsa mukaista. Se kun rotujärjestön hommissa toimiminen ei aina tarkoita omien etujen ajamista, vaan sen rotujärjestön ja varsinkin sen rodun.

 

Joka tapauksessa, lämmin kiitos kasvatinomistajilleni, että olette olleet mukana <3

Teidän takianne on jaksanut.

 

Onnellista uutta vuotta 2020.

Tuija