Kumman ja täti-Inkerin Sari haastoi meidät taannoin kertomaan 7 asiaa itsestämme.

Karkki:

1. Ketkutus. Ehdoton liike silloin, kun joku tulee kotiin oltuaan kauan pois. Kauan = matkoilla, töissä, koulussa, kaupassa, roskapussia viemässä, postilaatikolla. Mitä kauemmin joku, yleensä äiti, on ollut pois, sitä suurempi on ketkutus. Joskus jopa peppu hakkaa poskiin :). Ketkutukseen liittyy liike, jossa napataan mitä tahansa suuhun ja ketkutetaan poispäin ja sitten taas takaisin. Korvien asento on hyvin tarkasti määritelty ketkutuksessa. Niiden pitää olla tietyllä tavalla taaksepäin. Ketkutuksen lisäksi minulle tyypillistä on mangustiseisonta, joka on Bessi-äidiltä peritty tähystysasento. Siinä tökötetään takajaloilla seisten jos näkyy jotain mielenkiintoista.



2. Vesi kuuluu kuppiin tai sitten järveen/mereen, jolloin siinä voi uida ihan reilusti. Siinä EI ole tarkoitus kävellä eikä ainakaan sen alla seistä suihkussa. On täysin mahdotonta kävellä märällä tiellä, ainakaan reippaasti, sillä se märkä asfaltti ikäänkuin imee koiraan kiinni ja jarruttaa. Ja koittakaapa itse pyllistellä märässä ruohikossa. Ei onnistu. Mutta jos keppejä heitellään mereen tai järveen, niin se on asia erikseen. Se on kivaa.



3. Toisen kamat on mun. Lähinnä Maijan kamat eli luut ja lelut ja mitä se milloinkin kuvittelee omistavansa. Joskus Maija luulee, että se omistaa jotain, mutta se johtuu siitä, että en viitsi enää innostua esim. talouspaperirullista. Pitäköön se ne...



4. Otso, Rico ja Ava ovat jees lenkkikavereita. Otson päälle voi istua ja sen kanssa voi kihistä ja kuhista. Ricon ja Avan kanssa voi juosta hiekkamontuilla ylösalas. Lisäksi kaikki ymmärtävät keppien päälle ja sen, kenelle ne kepit loppujen lopuksi kuuluvat. (Kuulin, että yksi mun entisistä lenkkikavereista on jäämässä äitiyslomalle. Outo juttu, mitenkähän sille niin on käynyt..... Me ei olla nähty pitkään aikaan, mutta ehkä me kuitenkin törmätään jossakin ja pitää sit muistaa kysyä, että mitä se on oikeen tehnyt....)



5. Maija. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu..... Toisaalta siitä on seuraa, sen kanssa voi leikkiä ja sitä voi hoitaa. Toisaalta se on ärsyttävä kakara, joka räkyttää kun otan siltä luun ja vien sen omaan talteen sängylle mihin Maija ei vielä pääse. Ja se ärsyttää, kun se aina vaanii.... ei kestä hermo odottaa, koska se hyökkää kimppuun! Jalat rupee nykimään silleen hassusti ihan itsestään, kun odottaa että koska se pomppaa päälle....



6. Kynsien leikkuu on ihan kauheeta (myös äidin mielestä...). Joka kerta olen täysin vakuuttunut siitä, että nyt lähtee varpaat ja puoli säärtä.... Hampaiden pesu menettelee, hammastahna maistuu kanalta.... Ihmettelen kyllä sitä, että miksi se töhnä pitää ensin laittaa siihen harjaan ja nytkyttää... Päästäisiin helpommalla kun äiti ruuttaisi sen tahnan suoraan suuhun ilman mitään nytkytyksiä.

7. Agilityharkat on tosi jees! Voi vitsi, että se on kivaa. Äiti innostuu kanssa aina ihan pois hiiteen ja meillä on aina kaikkee hyvää mukana. Viimeksi oli jauhelihapihviä ja pinaattilettua. (Pitää yrittää ehdottaa, että voitaisiinko ottaa ensi kerralla sinihomejuustoa....). Se on kivaa kun saa mennä vauhdikkaasti puomia pitkin ja putkeen ja hyppiä yli rimojen ja muurin. Oikeastaan tokohommat on kans ihan jees. Mutta sen hiivatin noutokapulan voisin kyllä lahjoittaa Maijalle....



Maija:

1. Ruoka. Ehdottomasti kaikkein paras juttu. Kupissa, ämpärissä, säkissä, jääkaapissa, pöydällä, ym. missä vaan oleva ruoka on saatava keinolla millä hyvänsä. Taidan olla niitä neitoja, jotka kamppailevat jojo-painon kanssa loppuelämänsä, sillä jo nyt äiti kyttää jatkuvasti keittiövaakaa ja meikäläisen kylkiluita.... Olen erittäin tehokas ruuan hyväksikäyttäjä. Joka ikinen kalori otetaan visusti talteen.

2. Karkki. Ihana isosisko. Sitä voi retuuttaa suupielistä, poskikarvoista, kaulanahasta, takajaloista jne. eikä se kovinkaan usein suutu tosissaan. Oikeastaan yllättävän harvoin. Karkki hoitaa, mikä on kyllä välillä vähän noloa kun se tunkee pesemään meikäläisen takapuolta ihan väkisin, vaikka yritän kävellä alta pois... Karkkia voi vaania ja se alkaa nytkyä hassusti... Joskus se ottaa kaikki luut itselleen ja se kyllä pännii, mutta onneksi siltä jää usein talouspaperirullat huomaamatta...



3. Räkyttäminen. Miten upeeta onkaan kuulla oma äänensä. Ja varsinkin kun meillä ei ole mattoja, niin tietyssä paikassa se saa hyvän kaikupohjan parketista. Minä kuulostan ihan isolta koiralta!! Otso-setä ja hänen emäntänsä Susanna hymyilevät aina silleen vähän kireän näköisesti kun haukun auton takapenkillä matkalla metsälenkille. Minusta auton sisällä haukku kuulostaa jotenkin "miehekkäältä" enkä voi lopettaa....

4. Kepit ja kävyt on ihania! Aamulenkillä usein leikitään Karkin kanssa käpyviestiä eli kannetaan aina vuoron perään käpyä pikku pätkä. Useimmiten leikki kyllä loppuu siihen, että Karkin vuorolla äiti sanoo, että "pane pois se" ja Karsu tottelee!! Sitten pitää etsiä uusi käpy.... hätätapauksessa keppi.... tai sitten roikkua Karkin remmissä.....



5. Ava-kaveri. Se on sopivan kokoinen painimiseen. Karkki painaa paljon verrattuna Avaan ja rintakehän päälle on paljon kivempaa saada Ava kuin Karkki istumaan. Avalla on häntä, mutta siitä minä en retuuta. Jotenkin tuntuu siltä, että se ei varmaan pitäisi siitä. Kokkolassa hotellissa me Avan kanssa purettiin yöllä äidin repusta tavaraa ja syötiin sen kalenterista osa. Ava on ollut meillä yökylässäkin. Silloin me vähän hihiteltiin yöllä....  Otso-sedän kanssa voi painia kans, se kun antaa aina mun voittaa!! Aluksi se luuli mua vissiin marsuksi tai joksikin sellaiseksi, mutta kerran mustikkametsässä se tajusi, että mä olen KOIRA!! Sen jälkeen me ollaan leikitty aina vähäsen lenkillä.





6. Vesi???? Siis mikä juttu tää on, että välillä pitää muka kykkiä märässä ruohikossa?? Eikö kukaan meinaa puuttua tähän?? Ja miten sitä muka kävellään märällä asfaltilla? Haloo, voiko joku vastata?? Vesisade ei ole koiran keli!! Ja uskokaa tai älkää, meidän äiti yritti kesällä hukuttaa mut! Tosta noin vaan kantoi veteen ja päästi irti, kun aloin tehdä uimaliikkeitä henkeni edestä ilmassa!! Karkki touhusi vedessä keppien kanssa, kai se on jotenkin ihmeellisesti aivopesty........ Ei vettä muualle kuin kuppiin, kiitos!!



7. Roskikset on syytä dyykata, ettei vaan mitään tarpeellista heitetä pois. Kuten esim. käytettyjä nenäliinoja. On älytöntä haaskausta laittaa niitä roskikseen, kun niistä riittää vielä hupia pitkäksi aikaa. Sama koskee mm. vessa- ja talouspaperirullia, jugurttipurkkeja jne. Harrastuksistani mainittakoon myös lukeminen ja muotoilu. Olen lukenut muutaman kirjan varsin perusteellisesti. Sisältöä en nyt muista, mutta selkämys maistui hyvältä. Olen hyvin kiinnostunut muotoilusta. Tällä hetkellä työn alla ovat äidin yöpöytä, keittiön tuolit ja yksi rottinkikori. Lyhennettyäni kotiteatterin kaiuttimen johtoja sopivammiksi pätkiksi kuulin äidin sanovan, että nyt on pennulla hengenlähtö lähellä. En voi ymmärtää, ketä pennuistaan äiti mahtoi tarkoittaa, sillä Iiro, Veera ja Eero eivät olleet silloin kotona. Outoa......


Kai noista hassuista löytäisi vaikka mitä sanottavaa..... mutta nyt heitämme haastekepin Ricolle, Avalle ja Otsolle!!!
(Karkki ja Maija: huono ilmaisu, keppejä ei heitetä muille, heitä vaikka se noutokapula!!!).