Tämä oli taas sarjassa toimintaviikonloppu... Monenlaista virikettä tuli koiralle ja emännälle kans.

 

 

 

Perjantai

Aloitettiin perjantaiaamuna käymällä rokotuksilla. Karkki sai kaksi piikkiä ja oli tosi reipas. Nyt on passissa merkinnät kunnossa. Puntarilla käytiin siinä eteisessä kans ja neiti painoi hiukan yli 10 kg. Eli vaikka musta välillä tuntuu, että se ei syö mitään, niin taitaa se sittenkin syödä, koskapa paino on pysynyt aikalailla samana.

 

Perjantaina illalla Karkki pääsi Tanjan, Ricon, Susannan ja Otson kanssa lenkille (emäntä lähti väitöskaronkkaan juhlimaan…). Susannan palautti koiran sitten lenkin jälkeen kotiin odottamaan emännän paluuta. Joka valitettavasti vähän venähti.

 

Lauantai

Lauantai-aamuna lähdimme sitten Kalajoelle. Region'sin Marjo oli järjestänyt mahdollisuuden kokeilla paimennusta ja pääsimme sitten Karkin ja Otson kanssa Ricon mukaan. Meitä oli kahdeksan göötyä ja kaksi collieta. Kiitokset Marjolle paimennuksen järjestämisestä! Kaikista gööteistä löytyi paimennusvietti (tai siis saalisviettiinhän paimennus perustuu). Hienoa huomata, että se on vielä tällä rodulla tallessa!!

 

Ensin aamulla kuuntelimme luentoa siitä, mitä koirilta ja meiltä odotetaan. Myönnettäköön, että sitä oli pihalla kuin pelikaani siinä vaiheessa, kun piti lähteä aitaukseen, mutta onneksi saattoi luottaa siihen, että Katja (lampaiden omistaja) olisi mukana. Toinen luentopätkä kuultiin sitten ennen iltapäivän sessiota. Ja sitten oltiin vielä enemmän pihalla...

 

Paimennus tapahtui pyöröaitauksessa (n. 11 m halkaisijaltaan), jossa oli aina kolme lammasta kerrallaan. Välillä vaihdettiin paimennettavia, etteivät väsy liikaa. Itse sitä varmaan sähläsi ihan hirveesti ja omalla epävarmalla käytöksellään vaikutti siihen, miten homma meni koiralla.

 

Ensi koiraa kävelytettiin remmissä, ohjaajan ja aidan välissä reunoja pitkin. Koiran pitäisi olla aina lampaiden ulkopuolella niin että lampaat on koiran ja ohjaajan välissä. Koiraa ei kielletty aitauksessa vaan ainoastaan kannustettiin silloin, kun se teki oikein, mutta koiran huomion tuli pysyä lampaissa, ei emännässä…

 

Kun koira alkoi osoittaa jotain kiinnostusta lampaita kohtaan niin se päästettiin irti. Eli otettiin se ensin paikalle, jätettiin makaamaan ja odottamaan käskyä ja käveltiin itse lampaiden luo. Sitten koira vapautettiin ja se sai lähestyä lampaita. Tarkoitus oli että koira haukkuu ja "kuljettaa" lampaita edellään. Välillä toiseen ja sitten toiseen suuntaan ja aina emäntää kohti. Katja ohjasi koiraa haravalla, koska varsinaisia käskysanojahan meidän gööteillä ei ollut.

 

Aamulla Karkki kulki remmissä ihan hyvin ja hinkusi niiden lampaiden luokse. Kosketusetäisyydelle se ei kuitenkaan mennyt (jotkut meni ihan nuuskimaan lampaiden peppuja). Karkki innostui niiden lampaiden haukkumisesta ihan älyttömästi, eikä sitä meinannut saada sieltä aitauksesta pois. Se vain pomppi ja räkytti eikä antanut kiinni. Tiedä olisiko se nyt sitten asiallista paimenen käytöstä J

 

Tauolla käytiin siinä pyöröaitauksessa vaan olemassa Ricon ja Otson kanssa. Otso tarvitsi vähän rohkaisua ja Karkki ja Rico tuli avuksi. Ja löytyihän se lammaspaimen sieltäkin!!

 

Iltapäivän harjoitus oli sitten sellainen, että piti yrittää saada koira aidan ja lampaiden väliin niin, että lampaat tulevat keskelle aitausta ja sitten itse ja koira on lauman eri puolilla ja pitää sen kasassa. Huh huh, tämä olikin jo sitten sellainen homma, että ennen kuin tajusi itse, miten koiraa on ohjattava, niin olihan se... Musta tuntui, että käsiä ja jalkoja on aivan liikaa ja kaikki raajat menossa väärään suuntaan ja väärään aikaan...

 

Iltapäivän lampaat olivat ehkä vähän liikkuvaisempia ja näytti välillä, että Karkkia alkoi vähän hirvittää. Se haukkui kyllä ja meni niitä kohti, mutta jäi välillä mielellään mun selän taakse niitä katselemaan. Sitä oli jonkun verran vaikeampi ohjata liikkeelle ja kun itse oli täysin pihalla siitä mitä piti tehdä niin ei se oikein ensin sujunut. Se Katja haki sitten paikalle sen aussin ja olihan sitä mahtava seurata. Sen aussin mukana Karkkikin sitten innostui taas hommasta ja jahtasi niitä lampaita ja sai ne jopa sinne keskelle ja sitten me kierrettiin sitä laumaa ja pidettiin se siellä keskellä!!! Vähänkö olin tyytyväinen!!

 

Ehkä Karkki väsyi lopuksi ja oli liian kiinnostunut minusta ja vähän liian vähän niistä lampaista. Ja ne lampaatkin väsyi ja junttaantui sinne portille, jonka takana karsinassa oli kaverit. Ensi kerralla taidan sitoa joka lampaalle Frolicin häntään.

 

 

Tässä kuvia paimennuksesta. SUURKIITOKSET Susannalle kuvista!!

 

 

 

Ensin käveltiin reunoja pitkin...

 

 

 

 

 

Ja sitten päästiin tositoimiin!

 

 

 

 

Pässille kyytiä...

 

 

Kuvista melkein kuulee, mitä mieltä Karkki oli hommasta :)

 

 

 

Tässä Katjakin mukana lehtiharavansa kanssa. Oiva apu koiran ohjaamisessa, kun käskyt on kateissa ja koiran emäntä vielä enemmän....

 

 

Kotona illalla oli väsynyt koira. Vaikka päivä ei varmaan ollut fyysisesti kovin raskas, jännitystä oli senkin edestä.

 

 

Sunnuntai

 

Aamulla oli tarkoitus käydä vain pienellä kävelyllä jäällä, mutta saimme sitten seuraksemme Linda-airiksen ja Eijan, ja lenkki venyikin kolmeksi tunniksi… Kävelimme jään kautta hallille ja otimme vähän tokoa ja esteitä. Karkille sattui pieni haaveri, kun se tunki itsensä renkaan ja telineen välistä (fiksua…): varvas jäi kiinni siihen ketjuun, joka pitää sitä rengasta paikoillaan. Tietysti siinä piti vähän kiljaista ja jonkin aikaa Karkki vähän varoikin sitä tassua, ei kuitenkaan ontunut. Suunnilleen puolen tunnin päästä tilanne oli ohi ja kävimme vielä hyppäämässä renkaasta läpi, eikä mitään kammoa jäänyt. Sitten vielä käveltiin metsän kautta kotiin. Ihana auringonpaiste oli, mutta vähän kylmä viima.

 

Iltapäivällä olimme sitten Tanjan ja Ricon kanssa Auran metsässä. Meille sattui siellä jänniä, eikä me oikein tiedetä, mistä siellä oli kysymys. Autoja, miehiä, sammuttamattomia nuotioita, radiopuhelimia, verta maassa ja yksi mies, jolla oli kivääri selässä… Onneksi Tanjalla oli punainen pipo ja takki, etteivät nuo hangessa pomppivat pupukanit Rico ja Karkki joutuneet saaliiksi…. Vähän oli pelottavaa, kun ei oikein tiedetty, mitä ne puuhasivat ja olivatko luvallisilla hommilla siellä…

 

Illalla käytiin vielä Susannan ja Otson kanssa näyttelyharkoissa. Siellä oli meidän lisäksi cockeri, tipsu, akita, springeri ja venäjänvinttikoira. Oltiin maneesissa, joten oli ihan siedettävän lämmintä, paljon ihania hajuja ja hevosenkakkaa… Kuljettiin ringissä, edestakas, kolmioita ja ringissä pujottelua. Katsottiin hampaita ja seisottiin hienosti. Otso ja Karkki saivat myös esiintyä parina ja pienen pomppimisen jälkeen sekin alkoi sujua! Ja hienosti seistiin nenut vastakkain!! Myhäiltiin vaan Susannan kanssa kotimatkalla, että mukavaa oli - kerta kaikkiaan.