Päätin nyt kirjoittaa tänne vähän meidän Assista, kun joku on jo ehtinyt ihmetellä, että minne se oikein on hävinnyt. Ei minnekään, mutta epäonnea on ollut Assin matkassa roppakaupalla. Tämän jutun tarkoitus ei ole syyttää tai syyllistää ketään. Siinä ei ole mitään järkeä eikä se mitään auta. Toivon myös, että tänne ei tulla kommentoimaan mitään sellaista. Ainakaan niitä kommentteja ei julkaista.

 

Eli viime talvena Assi loukkasi itsensä, jäi oven ja karmin väliin, se kun on sellainen vikkelä liikkeissään ja aina töhönä paikalla. Sinällään varsin harmiton tapahtuma, näitä sattuu omienkin kanssa silloin tällöin, kun yritetään kaikki yhtäaikaa vessaan esimerkiksi . Ja pari kertaa tänä kesänä on sattunut pahempia tällejä muille koirille ja niistä ei ole ollut mitään seurauksia. Eli varsin pienestä kaikki on kiinni ja harmittomalta tuntuva insidenssi voi sitten saada ihan järkyttävät mittasuhteet.

 

Eli tälli vasemmalle puolelle lapaan. Ei ontumista, sama touhotus kuin tavallisesti. Ja sitten illalla alkoi ontuminen. Kiljaisi kun yritti koskea takaapäin. Eläinlääkärissä Assille tehtiin taivutuskokeet ja hyvin vaimeasti reagoi vasemman etujalan manipulointiin. Kuvissa ei näkynyt mitään. Eli ei selvää ”vikaa”, mutta koira nilkutti selvästi vasenta etujalkaa. Kipulääkettä ja lepoa.

 

Ontuminen jatkui. Välillä enemmän, välillä vähemmän, välillä ei näkynyt mitään. Ihme homma. Talven aikana alkoi näyttää siltä, että vasen lapa on ”irti” koirasta, Assi alkoi seistä oudosti vasen etujalka taaempana kuin oikea ja selvästi siirsi jalalta painoa pois. Lisäksi Assi alkoi seistä ja ravatakin oudosti kroppa vinossa. Laukassa ei huomannut liikkeessä mitään. Yritettiin saada apua hieronnasta, uinnista, osteopatiasta. Ei. Uusintatutkimuksessa ei senkään vertaa vastetta, uusintakuvissa ei mitään, mikä selittäisi ontumisen. Osteopaatti oli sitä mieltä, että vika voisi olla kaularangassa, joten sekin sitten kuvattiin. Ei mitään.

 

Kevään edetessä ontuminen jatkui. Koira oli koko ajan tosi iloinen, käytti jalkaansa ihan normaalisti, hyppi, pomppi, laukkasi jne. jos vain sai luvan. Ei siis ollut lainkaan kipeän oloinen. Lepoa ja tulehduskipulääkettä kokeiltiin taas kerran. Kortisonia suun kautta. Ei apua. Kuvattiin vielä kolmannenkin kerran, ei muutoksia. Ei mitään, mikä selittäisi jatkuvan nilkuttamisen.

 

Pistettiin kortisonia suoraan lapaan, lepoa 6 viikkoa (pentuaitauksessa kaikki valveillaoloaika ja vain remmissä tarpeillakäynti. Voin kuvitella, että Assin kotona on pää meinannut levitä niin koiralla kuin perheelläkin...). Ei muutoksia, ei mitään vaikutusta. Pohdittiin ultraääntä, pohdittiin magneettikuvausta joko Oulussa tai Etelä-Suomessa. Minä mietin Assin viemistä kalevalaiselle jäsenkorjaajalle ja Merja selvitteli mahdollisuuksia lähteä Etelä-Suomeen eri eläinlääkäreille.

 

Tässä vaiheessa olimme jo ihan epätoivoisia ja valmiita kokeilemaan ihan kaikkea. Yhdessä mätsärissä tuli sitten aivan sattumalta puhetta siitä, että voisi kokeilla akupuntiota ja syvälaseria. Varasimme ajan eläinlääkärille, joka näitä hoitoja antaa. Ja tässä vaiheessa Assi alkoi sitten ontua äkillisesti myös saman puolen eli vasenta takajalkaa mustikkametsässä...

 

Eläinlääkäri tutki Assin ensin käsin pitkään ja hartaasti ja joka puolelta ja sen jälkeen Assi kuvattiin päästä varpaisiin. Ei voi sanoa hännänpäähän, kun siellä peräpäässä on vain karvatupsu :). Käsikopelovaiheessa lääkäri alkoi epäillä, että vaiva voisi olla kaularangassa eikä jalassa. Kuvia otettiin paljon ja joka suunnasta. Ja löytyihän vika molempiin nilkutuksiin!!!

 

Eli Assin kaularangassa 4. ja 5. nikama ovat ihan hassusti. Vasemman lavan ja kaularangan välissä on järkyttävä määrä arpikudosta, joka ilmeisesti siirtää noita nikamia pois linjasta. Lisäksi tuolla lapojen ja olkavarren alueella on massiivinen lihasjumi ja –jännitys päällä, joka heijastuu sitten ihan koko koiraan ja mikä osaltaan vetää koiran kroppaa kieroon. Onko tälli aiheuttanut nikamasiirtymisen ja sitten on muodostunut arpikudosta lihakseen vai toisinpäin? Ja onko nuo jumit suora seuraus tällistä vai seurausta nikamista ja arpikudoksesta, vai miten? Todennäköisesti kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä mitään selvää järjestystä syille ja seurauksille voida osoittaa. Mutta nyt tiedetään, mistä nilkutus on johtunut. Todennäköisesti.

 

Ja sitten se takajalan äkillinen ontuminen... Syy löytyi onneksi sillekin! Assilla oli mennyt takajalasta se ohut reidessä ulkopuolella oleva luu poikki siellä metsässä. Aika kovat tälli siihenkin on pitänyt saada... Onneksi luiden päät olivat lähteneet luutumaan paikoilleen eikä jalalle tehty yhtään mitään. Kun kaularangasta otetaan kontrollikuvat, takajalka kuvataan samalla.

 

Nyt on sitten käyty jo kolme kertaa hoidossa (hoito on kahdesti viikossa neljä viikkoa), eli akupuntiota ja syvälaseria. Lisäksi Assi syö lihasrelaksanttia ja tulehduskipulääkettä. Yritetään saada lihakset rentoutumaan ja arpikudosta pois niin, että lihakset voivat toipua ja uusiutua. Eli saataisiinko Assilta nuo asentovirheet pois sillä, että sen lihakset voi asettua oikeisiin asentoihin kun arpikudos saadaan pois ja jännitystilat kropasta myös. Onhan koiralla jo varmaan lihasmuistissakin ihan kummallisia asentoja ja liikkeitä, ja niistä yritetään sitten neljän viikon kuluttua alkavalla vesikävelymatolla päästä eroon.

 

Assilla katsottiin tutkimuskuvien yhteydessä polvet, lonkat ja kyynärnivelet. Polvet ja kyynärät lähti nollina, lonkat ehkä B/C (niin, että terve puoli C ja loukkaantunut puoli B). Nyt sitten jännätään, että miksi ne Kennelliitossa muuttuvat :D. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jos ne huonommaksi muuttuvat, niin sitten kuvataan vuoden päästä uudestaan, koska koiran kroppa on siinä tilassa tällä hetkellä kuin on.

 

Mitäs tästä nyt sitten opitaan? No siinä mielessä ei yhtään mitään, että kyllä mun koirat edelleenkin saavat elää koiran elämää ja juosta vapaina metsässä ja missä milloinkin ja saavat edelleen leikkiä toisten koirien kanssa enkä aio niitä pumpuliin kääriä. Kuten sanoin, tälle kesää on pari muutakin kunnon tälliä saatu, varmasti pahempia kuin mitä tuo Assin tälli on ollut, mutta jostain syystä sillä kertaa kaikki on vaan meni pahemman kaavan kautta. Mutta luultavasti puutun ainakin sisällä touhottamiseen vähän tarkemmin, täällä kun nuo huonekaluihin törmäämiset voidaan välttää rauhallisemmalla menolla. Ainakin osittain.

 

Alkukesästä mulla kasvatti juoksi mäkeä alas toisen koiran vieressä ja täräytti pahki kantoon. Oikea etujalka tuntui olevan irtipoikki, koira roikotti sitä ja kiljui. Kannoin koiran kotiin n. vartin kävelymatkan ja kun päästiin perille, jalka oli kunnossa. Toisella kertaa kaksi mun koiraani riehui meillä sisällä ja törmäsivät ensin lasivitriiniin ja sitten kenkälipastoon niin, että molemmilla kerroilla se oli se toinen joka otti osumat vastaan. Neljä päivää koira ontui, istuttiin sohvalla jääpussin kanssa kaksi-kolme kertaa päivässä se puoli tuntia kerrallaan ja ulkona käytiin vaan tarpeilla. Yöt oltiin häkissä ja päivällä pentuaitauksessa tai valvotusti vapaana. Ja ontuminen loppui siihen. Ja entäs sitten se yksi kasvatti, joka mökin pihamaalla juoksi mönkijän alle, eikä käynyt kuinkaan. Kaikilla näillä kerroilla olisi voinut tapahtua ihan vaikka mitä ja paljon pahempia vammoja olisi voinut tulla verrattuna siihen, mitä sitten loppujen lopuksi tuli. Voi vain todeta, että noilla kolmella oli joku koirien suojelusenkeli matkassa, mutta Assin oma taitaa olla useimmiten lomalla...

 

Jossitella ja jeesustella voi jos tahtoo, mutta ne ei johda mihinkään. Nyt toivotaan, että tästä hoidosta on apua ja jollei ole, niin sitten mietitään taas jotain muuta. Assi on pysynyt kaikesta huolimatta omana touhukkaana ja iloisena itsenään. Se on sellainen kulta Assipupu <3.

(kuva Veera Anttila)