Lainausmerkeissä olevat tekstit on tänään otettu Jaxonville-kennelin kotisivulta Q-pentueen omalta sivulta. Teksti on täynnä valhetta ja se antaa ymmärtää, että olisin jotenkin laiminlyönyt tai hoitanut huonosti sijoitusnartun eli Maija Poppasen sen tiineysaikana. Haluan oikaista tässä tekstissä olevat minuun kohdistuvat syytökset perusteettomina.
"Tämän pentueen emä oli sijoituksessa ja poikkeuksellisesti siitä oli sovittu, että pennut syntyvät haltijan luona. En siis hoitanut enkä ruokkinut narttua kantoaikana, enkä pysty näin ollen tarkalleen sanomaan, voisiko sillä olla jotain yhteyttä myöhempiin tapahtumiin. Yksi erikoinen piirre Maijan kantoaikaan liittyen havaittiin vain muutamaa päivää ennen ennenaikaisen synnytyksen käynnistymistä - Maijan vatsalaukussa ja suolessa peräaukkoon asti havaittiin röntgenkuvauksen yhteydessä runsaasti soraa."
Maija Poppanen ruokittiin koko tiineysajan korkealaatuisella penturuualla. Se sai lisäksi lihaa, kalaa, kanaa, raejuustoa ja piimää. Narttu siirtyi penturuualle n. 4 viikkoa astutuksesta. Samalla sen kanssa lopetettiin agilityn treenaaminen. Kasvattaja ei halunnut että koira ultrataan, mutta ultrasin sen omalla kustannuksellani, jotta tietäisin onko koira tiine vai ei ja osaisin hoitaa sen oikein. Ennen pentujen syntymää kasvattaja soitti eläinlääkäriasemalle, jolla koirani tavallisesti hoidatan ja poistatti minut koiran omistajatiedoista ja kielsi, ettei minulle saisi näyttää Maijan röntgenkuvia. Maijan tiineysröntgen oli varattu perjantaiksi. Torstai-iltana lenkiltä tullessa Maija söi pihassa maata, hiekkaa ja soraa. Minä käytin omalla kustannuksellani tiistaina Maijan toisella eläinlääkäriasemalla, jotta saisin varmasti tietää, montako pentua on odotettavissa, mikäli minulta tämä tieto kasvattajan toimesta evättäisiin toisella eläinlääkäriasemalla. Näissä röntgenkuvissa ei näkynyt soraa suolessa. Eli on aivan turha väittää, että olisin jotenkin laiminlyönyt koiran ruokinnan tms. jonka seurauksena koira nälissään tms. olisi syönyt soraa.
"En myöskään ollut mukana tämän pentueen synnytyksessä, koska narttu asui kaukana, lähes 600 km:n päässä ja minulle ilmoitettiin synnytyksen käynnistymisestä (57 vrk jälkimmäisestä astutuksesta) vasta, kun kaksi pentua oli jo syntynyt. Näin ollen kaikki mitä tiedän Maijan kantoajasta ja pennuista viiden viikon ikään asti on toisen käden tietoa."
Kun synnytys alkoi, 60 vrk ensimmäisestä astutuksesta, keskellä yötä 00.55, olin ensisijaisesti nartun kanssa. Laitoin tekstiviestin heti kun pentu oli Maijan hoidossa. 01.06 laitoin toisen pennun syntymästä viestin. 01.17 tekstiviestitin kolmannen pennun syntymästä ja sitten soitin perään, kun edellisiin viesteihin ei tullut kuittausta. 2.45 ja 3.19 syntyneistä pennuista laitoin viestin kun olin varmistunut että pennuilla on kaikki hyvin, 4.51. Kaikki viestit on tallessa, joten ne voi tulla lukemaan kuka tahansa koska tahansa. Välissä soittelimme. Viimeinen pentu ei alkanut syntyä, joten lähdin taksilla aamulla Maijan kanssa päivystävälle eläinlääkärille sen jälkeen kun olin saanut siihen kasvattajalta luvan. Eläinlääkäri antoi Maijalle ruiskeena oksitosiinia ja kalkkia. Kuollut pentu, jolla oli selkäranka-aukile, syntyi taksiin matkalla kotiin.
Kaikkiin kysymyksiin mitä kasvattaja on minulta nartusta tai pennuista kysynyt olen vastannut. Kaikki teksti- ja sähköpostiviestit on tallessa ja niistä tämä asia voidaan todeta. Kuvia en pystynyt lähettämään sen vuoksi, että kannettava tietokoneeni ja sen langaton nettiyhteys ei pystynyt käsittelemään kuvatiedostoja (yhteys katkesi jatkuvasti) ja perheemme pöytäkoneesta hajosi emolevy. Lähetin kännykällä joitakin ottamiani kuvia, jotka eivät kuitenkaan kelvanneet kasvattajalle. Esim. kuvat, joissa näkyi se pentu, jonka kehitys jäi kesken. Eihän se ollut tietenkään sellainen kuva, jonka haluaa laittaa sivuilleen.
"Pentuja oli kaikkiaan 7. Viimeisenä syntynyt pentu oli vammainen, sillä oli selkäranka-aukile ja se syntyi kuolleena. Toinen pentu kuoli parin vuorokauden ikäisenä hiipumalla. Minulle ilmoitettiin, että sillä oli kitalakihalkio, jota ei ensin syntymän jälkeen näkynyt vaan kerrotun mukaan tuli näkyviin kuolinkouristusten yhteydessä - "että kitalakea oli peittänyt jonkinlainen kalvo". Kolmas kuollut pentu eli kolmisen viikkoa, mutta se ei kasvanut eikä kehittynyt normaalisti ja lopulta saatuaan pari "kohtausta" se kuoli."
Toisena päivänä synnytyksestä yksi pienikokoinen, vain hieman yli 100 grammainen, pentu kuoli. Sillä oli kitalakihalkio, joka ei tullut näkyviin missään "kuolinkouristuksessa" vaan pennulla oli epileptisen kohtauksen tuntuinen kohtaus ja silloin myös tuo halkio "levisi" näkyviin. Eläinlääkärin mukaan oli mahdollista, että kitalaen peitti sisäpuolelta kalvo, joka piti halkiota kasassa ja tuossa kouristuskohtauksessa kalvo repesi.
Kolmas kuollut pentu eli kolmisen viikkoa. Ensimmäisen viikon se näytti kasvavan ja kehittyvän ihan normaalisti, mutta sitten siinä alkoi näkyä merkkejä vammaisuudesta. Sen piirteet eivät kehittyneet normaalisti eikä se alkanut muuttua pötkyläksi vaan oli ennemminkin päärynän muotoinen. Sen silmät aukesivat samaan aikaan kuin muillakin ja se lähti myös liikkeelle yhtä aikaa muiden pentujen kanssa. Mutta sen kehitys pysähtyi ja taantui. Pyysin lupaa käyttää pennun eläinlääkärillä, mutta se kiellettiin. Käytin sen kuitenkin eläinlääkärissä ilman lupaa noin pariviikkoisena ja loppujen lopuksi eläinlääkäri oli tulossa kotikäynnille sitä katsomaan kun se kuoli pentulaatikkoon saatuaan epileptisen kohtauksen kaltaisen kohtauksen.
Kaikki kuolleet pennut on edelleen minulla pakastimessa mahdollisia tutkimuksia varten. Jos joku ajattelee, että pennut mahdollisesti ovat kuolleet minun laiminlyönneistäni johtuen, voin toimittaa ne Eviralle tutkimuksia varten.
"Loput pennut selvisivät hengissä ja ainoa yllätys, johon törmäsin oli Q-lu Villen voimakas (n 1,5 cm) yläpurenta, jonka havaitsin matkalla kotiin pentuja noutaessani niiden ollessa viiden viikon ikäisiä. Muuten pennut ovat terveitä ja reippaita, aika näyttää sitten miten terveysasiat muutoin kehittyvät."
Pennut käytettiin täällä Oulussa eläinlääkärin tarkastuksessa viikolla ennen kuin kasvattaja tuli niitä hakemaan. Kaikki pennut olivat terveitä. Samoin emä. Yhdelle pennuista kirjattiin n. 1 cm yläpurenta. Jokainen pentu sai eläinlääkärin todistuksen terveydentilastaan ja nämäkin paperit voi tulla kuka vaan koska vaan katsomaan. Tai voin skannata ne ja lähettää näytille.
Kutsuin kennelneuvojan, joka on myös eläinsuojeluneuvoja, tutustumaan koirien hoitoon, niiden olosuhteisiin ja myös pentujen hoitoon. Mitään moittimista ei löytynyt. Koirilla oli asianmukaiset tilat ja mm. vettä tarjolla. Asia, joka ei ihme kyllä ole kaikille koiranomistajille itsestäänselvyys. Ei vaikka kuinka olisi kokenut koiranomistaja ja -kasvattaja.
Sovimme kasvattajan kanssa, että Maija lähtee viikoksi pentujen kanssa hänen luokseen, sillä kasvattaja halusi ehdottomasti hakea pennut viiden viikon ikäisinä. Kun pennut tultiin hakemaan, kasvattaja ilmoittikin, että hän ei voi ottaa Maijaa mukaan "jos se vaikka jää auton alle" tai "jos sillä vaikka on joku tappava tauti, joka puhkeaa sitten Raumalla". Minä sanoin, että jos Maija kuolee sen viikon aikana se täytyy lähettää luonnollisesti tutkittavaksi ja kuolinsyy tulee selvittää. Silloin kasvattaja ilmoitti, että hän ei voi ottaa Maijaa. Tämän vuoksi pennut erotettiin emostaan ilman, että niitä oli täysin vieroitettu nisältä. Olin aloittanut vierottamisen ja pennut söivät jo jonkin verran kiinteää ruokaa, mutta Maija imetti vielä jonkin verran, koska oli tarkoitus että se saattelee pennut.
Rajusta vieroituksesta johtuen Maija joutui Galastop-kuurille viikoksi. Se oli tuskainen maidosta täysien nisien vuoksi ja se etsi 1,5 viikkoa pentuja v uorokauden ympäri.
Näin voi toimia siis Vuolasvirta-palkittukin kasvattaja "rakkaudesta rotuun". Kiduttaen omaa kasvattiaan ja sijoitusnarttua piittaamatta tuon taivaallista nartun hyvinvoinnista toteuttaen vain ja ainoastaan omia itsekkäitä tarkoitusperiään. Perusteluna se, että "se toinen vaihtoehto olisi ollut pahempi". Mikä toinen vaihtoehto? Se, että pennut olisivat olleet emonsa kanssa meidän hoidossa tutussa paikassa tuttujen ihmisten ja koirien joukossa. Tarjouduin viemään omalla kustannuksellani pennut kasvattajalle kun ne olisivat kuuden viikon ikäisiä. Ei kelvannut. Älkää kukaan ikinä tulko sanomaan minulle, että tämä kasvattaja välittää kasvateistaan kun vie niitä ulkomaille näyttelyihin.
Minua on kielletty antamasta Jaxonville Q-pentueesta mitään tietoja mihinkään, mutta tässä on nyt kaikki mitä tällä hetkellä katson aiheelliseksi kertoa johtuen Jaxonvillen sivuilla olevasta minua herjaavasta kirjoituksesta. Maija on ollut meille rakas perheenjäsen koko sen kolme vuotta jonka se on meillä asunut ja tulee aina olemaan. Olen julkisesti sanonut ääneen, että häpeän sitä, että koirieni kasvattajanimi on Jaxonville. Ja jos voisin sen vaihtaa niin sen vaihtaisin aivan koska tahansa. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Tämä on kuitenkin minun mielipiteeni asiasta ja siihen minulla on käsittääkseni oikeus.
Olemme taatusti hoitaneet Maijan ja sen pennut rakkaudella ja parhaalla mahdollisella tavalla. Olen varma, että jokainen joka tuntee meidät, tietää sen.
Lisäys 23.8: Tämän vastineen kirjoittamisen jälkeen on Jaxonville-kennelin kotisivulla ollutta tekstiä käyty muokkaamassa. Onneksi aiemmin julkaistusta sivusta on tallennettuna kopioita muutamalle eri koneelle.