Miten Kompiaisia tehdään? 

Göötti on vanha rotu, luultavasti noin tuhannen vuotta vanha. Siitä seuraa valtava vastuu kasvattajalle säilyttää rotu myös jälkipolville yhtä terveenä, monipuolisena ja hyväluonteisena kuin mihin me olemme tottuneet. Göötin ulkomuodossa näkyy sen alkukantaisuus ja monipuolisessa harrastuskirjossa sen luonteen hyvät ominaisuudet. Tässä meille nykypäivän kasvattajille on haastetta kerrakseen!

Mistä Kompiaisia tulee?

Ensimmäinen Kompiaisen pentue syntyi 8.2.2010. Tämä pentue oli pitkän ja hartaan pohdinnan ja harkinnan tulos. Ensimmäisen kerran ajatus Karkin pentueesta kävi mielessäni kasvattajakurssilla 2007, mutta itsestäänselvyys tämän pentueen tekeminen ei ollut koskaan. Oikeastaan suurin syy siihen, miksi harkitsin Karkin astuttamista niin pitkään oli se, että Karkki on luonteeltaan arka ja sen käyttäminen jalostukseen oli tietyllä tapaa vastoin periaatteitani. Käytin paljon aikaa uroksen valintaan ja päätin heti alussa, että uroksen luonteen suhteen en tee myönnytyksiä. En ole katunut valintaani!

Kompiaisen kennelissä on tällä hetkellä kolme aikuista narttua, Karkki, Maija ja Bella ja yksi pentu, Zipe. Yksikään ei ole jalostuskäytössä. Karkki ja Zipe iän puolesta, Maija ja Bella terveyden. Ilman upeita ihmisiä Kompiaisessa olisi ollut aika hiljaista, mutta minulla on ollut mahtava mahdollisuus saada jalostuslainaan kolmea ihanaa narttua. Kaisa Korkalon Nilasta tuli B-pentueen emä, Ulla ja Erkki Nummen Tildasta C-pentueen ja Halla Seppälän Piitusta D-pentueen emä. Olen niin kiitollinen näistä äitikoirista heidän omistajilleen!

Missään vaiheessa ei ole tarkoitus kasvattaa suurta määrää pentuja, vaan yritän aloitella tätä kasvatustyötä harkiten ja suunnittelemalla jokaisen pentueen huolellisesti. Pentuja teetän vain sellaisista yhdistelmistä, joista itsekin voisin ottaa pennun itselleni. Jokaisesta pentueesta en voi jättää pentua kotiin, vaikka kuinka haluaisin, sillä siihen ei rivitalokotimme tilat yksinkertaisesti riitä. Siksi yritän sijoittaa tulevista pentueista aina vähintään yhden lupaavan narttupennun hyvään kotiin, jotta voisin jatkaa kasvatustyötäni ilman, että meillä asuvien koirien määrä kasvaisi mahdottomaksi.

Jokainen koiramme on meille rakas perheenjäsen, jonka kanssa pyritään harrastamaan sellaisia lajeja, joissa koira viihtyy. Jokaiselle koiralle on löydyttävä aikaa niin porukassa kuin yksilöinäkin. Pääsääntöisesti lenkkeilemme laumana, mutta treenaamme sekä porukalla että jokainen koira itsenäisesti. Meillä ei ole kenneltiloja eikä ulkotarhaa, jossa koirat viettäisivät aikaansa, siksi niiden ulkoiluttamiseen ja virikkeiden järjestämiseen on löydyttävä aikaa ja tarmoa.

Kompiaiset ovat koiria, eikä niitä inhimillistetä eikä niitä pidetä pehmoleluina. Ne elävät koiranelämää rinnallamme kavereina ja perheenjäseninä, mutta aina ensisijaisesti koirina.

Pikkukompiaisia

Pikkugöötit syntyvät pentulaatikossa makuuhuoneessa. Näin pennut saavat olla aluksi oven takana emon kanssa rauhassa vierailta. Kun pennut lähtevät liikkeelle, varsinainen pentulaatikko joutaa pois ja pennut siirtyvät olohuoneeseen. Vähitellen ne saavat tutustella perheemme toisten koirien kanssa elämiseen ja elinpiiri laajenee koko asuntoon. Töiden ja koulun aikana pennut ovat turvallisesti ”leikkikehässä”. Koska asumme rivitalossa, pentujen on helppoa ja turvallista tutustua myös ulkoilmaan takapihallamme sään salliessa.

Pentujen luovutus tapahtuu aikaisintaan yhdeksän viikon ikäisinä. Olen päätynyt tähän ratkaisuun Kompiaisen A-pentueen kanssa. Pentueen kaksi urosta lähtivät koteihinsa vasta 9,5 – 10 viikon iässä ja tässä vaiheessa emo oli itse vierottanut pennut ja pennut olivat valmiita lähtemään. Luovutusiässä pennut on rekisteröity Suomen Kennelliitossa, tunnistusmerkitty mikrosirulla, madotettu useampaan kertaan, terveystarkastettu eläinlääkärissä ja lisäksi pentutestattu seitsemänviikkoisina.

Göötinalkujen kanssa touhutaan joka päivä, jotta ne tottuisivat käsittelyyn. Ne totutetaan mm. sylissä olemiseen, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden näyttämiseen. Pennut aloittavat myös näyttelypöydällä seisomisen harjoittelun. Totuttelemme kaulapannan pitämiseen, taluttimessa kulkemiseen ja kuljetuskoppaan. Tarpeiden tekemistä paperille ja takapihalle harjoitellaan luonnollisesti myös. Pennut saavat harjoitella sosiaalista elämää sekä ihmisten että tuttujen ja turvallisten aikuisten koirien kanssa.

Haluan tutustua pentujen mahdollisiin tuleviin omistajiin henkilökohtaisesti. Minulle on tärkeää tietää, millaiseen kotiin pennut meiltä lähtevät ja millaisia ajatuksia, harrastustoiveita jne. pennun ottajilla on. Näin siksi, että haluan mahdollisimman huolellisesti miettiä sen, millainen pentu ja millainen perhe sopisivat parhaiten toisilleen. Meiltä ei myydä pentuja näyttelytähdiksi, agilityhuipuiksi tai tokotykeiksi. Kompiaisen pennut lähtevät rakkaiksi perheenjäseniksi, joista huolehditaan hyvin ja joita rakastetaan tuli niistä sitten mitä tahansa. Tai vaikka ei tulisikaan. Sen jälkeen, kun pennut ovat muuttaneet uusiin koteihinsa, pidän mielelläni perheisiin yhteyttä edelleen.

Luonnollisesti kaikki jotka ovat kiinnostuneita gööteistä rotuna ja Kompiaisen koirista ovat tervetulleita tutustumaan meihin vaikka meillä ei pentuja olisikaan!

Millaisista yhdistelmistä Kompiaisia tulee?

Käytän jalostukseen vain ja ainoastaan terveitä koiria. Minusta tämä on niin itsestään selvä asia, että sen erikseen mainitseminen tuntuu hassulta. Göötin pitää tietysti olla göötin näköinen ja luonteeltaankin sen pitää olla rodunomainen. Jokaiselle nartulle haluan löytää niin luonteen kuin rakenteenkin puolesta mahdollisimman sopivan uroksen. Urosten ei tarvitse olla erinomaisia näyttelymenestyjiä, mutta niiden on oltava erinomaisia gööttiuroksia sekä luonteensa että tyyppinsä puolesta. ”Tervejärkisestä” ja terverakenteisesta isäehdokkaasta en tingi.

Itsestään selvää on myös se, että jokaiselle nartulle on löydyttävä uros, joka ei ole sen lähisukulainen. Luonnollisestikaan en käytä uroksia, joiden jälkeläismäärä on suuri. Ensikertalaiselle nartulle toivon silti löytäväni kokeneen uroksen, jolla on jo ennestään jälkeläisiä.

Terveystarkastutan jalostukseen käyttämäni nartut, myös muut kuin omani. Lisäksi jalostustarkastutan nartut ja pyrin tarkastuttamaan myös kaikki kasvattini. Jalostustarkastuksessa saan yksityiskohtaista objektiivista tietoa koirieni ulkomuodon, liikkeiden ja luonteen ominaisuuksista. Pidän jalostustarkastusta erittäin tärkeänä ja siksi maksankin kaikkien kasvattieni ilmoittautumismaksut tarkastukseen. Toivoisin, että koirat tarkastettaisiin 2-3 –vuotiaina. Jalostustarkastuslausunnot palvelevat kasvatustoimintaa pitkälle tulevaisuuteen, sukupolvienkin päähän, sillä tarkastettavien jälkeläisten ominaisuuksien perusteella arvioidaan myös niiden vanhempia. Siksi jalostustarkastus on tärkeä sellaistenkin kasvattien kohdalla, jotka jostain syystä eivät voi käydä näyttelyissä esim. kivesvian takia.

Omat koirani MH-kuvataan ja paimennustaipumustestataan. En ole tavallisen luonnetestin kannattaja, sillä se palvelee mielestäni enemmän palveluskoirapuolta, mutta MH-kuvaus eli koirien luonnekuvaus (Mentalbeskrivning Hund) on hyvä vaihtoehto. MH-kuvauksessa koiran persoonallisuutta ja tapaa ratkaista ongelmia analysoidaan mielestäni monipuolisemmalla tavalla kuin perinteisessä luonnetestissä. Karkki, Maija ja Bella on sekä jalostustarkastettu, MH-kuvattu että paimennustaipumustestattu. Myös Nila, Tilda ja Piitu olivat jalostustarkastettuja sekä paimennustestattuja. Nila MH-kuvattiin, Tilda ja Piitu olivat käyneet luonnetestissä.

Näyttelytittelit eivät periydy eikä pelkät näyttelymeriitit ohjaa jalostusvalintojani. B-pentueen emä Nila ei ole valio, ei myöskään C-pentueen isä. Hyvällä terveellä rakenteella varustettu koira toki pärjää myös näyttelyssä, jos sitä niissä käytetään, mutta se ei ole minulle se ratkaiseva juttu.

Terveyttä tärkeämpää jalostuskriteeriä ei voi olla. Olen jättänyt nyt neljä narttua jalostuskäytön ulkopuolelle terveysasioiden vuoksi. Bellan moniniveltulehdus, Maijan epilepsiakohtaukset, Wandan verkkokalvon degeneraatiosairaus sekä Assin ontuminen ovat olleet selkeitä syitä jättää koira pennuttamatta.

Luonne on tärkeä. Sen jälkeen kun on elänyt yhden aran koiran kanssa arkea ei toista kertaa sitä tahdo tehdä. Asiat voivat olla joko vaikeita tai helppoja. Kumman tien valitsen? Karkki on opettanut minulle varmasti paljon luonteensa vuoksi, mutta helpommallakin koiran kanssa voi päästä.

Yritän olla kriittinen omia koiriani arvioidessani ja jalostusvalintoja tehdessäni. Koska yksikään narttu ei ole täydellinen, urosvalintaa on harkittava tarkkaan, jotta nartun mahdollisia heikkouksia voidaan kompensoida. Näin toivottavasti voin urosvalinnalla vaikuttaa myönteisesti pentujen ominaisuuksiin. Luonnollisesti pyrin valinnoissani mahdollisimman alhaiseen sukusiitosprosenttiin. Mitä alhaisempi sisäsiitoksen taso ja mitä korkeampi perinnöllisen monimuotoisuuden aste rodussa säilyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä on mahdollisuus estää mm. autoimmuunisairauksien yleistyminen rodussa.

Tavoitteenani on kasvattaa tervepäisiä ja terverakenteisia koiria, joiden kroppa ja pää kestävät sekä arkea työntekoa oli se sitten paimennusta, agilityä, tokoa tai mitä muuta hyvänsä. Voisin kuvailla tavoitettani ”työkoiraksi” tai ”urheilukoiraksi”. Työkoira on aktiivinen ja vilkas, miellyttämishaluinen, mutta myös taistelutahtoinen ja se osaa rauhoittua kun on sen aika.

Jotta Kompiaiset säilyisivät terveinä tulevaisuudessakin…

Kaikkien koirankasvattajien pitäisi pitää itsestään selvänä sitä, että koirien terveydestä ei tingitä. Göötit ovat perusterveitä koiria eikä rotu kuulu PEVISAn (perinnöllisten vikojen ja sairauksien estämisohjelma) piiriin.Gööteillä on todettu rodulle tyypillinen verkkokalvon etenevä degeneraatiosairaus, josta käytetään joskus lyhennettä J175. Peilautan jalostukseen käyttämieni koirien silmät säännöllisesti, vähintään kahden vuoden välein. Silmäsairasta koiraa en missään tapauksessa käytä jalostukseen. Silmäpeilaus kuuluu myös niihin terveystutkimuksiin, jotka toivon kasvateilleni tehtävän. Toivoisin, että silmät peilattaisiin ensimmäisen kerran esim. muiden terveystarkastusten yhteyessä n. 2-vuotiaana, mutta viimeistään 4-vuotiaana. Muita toivottavia terveystarkastuksia ovat lonkka-, kyynärpää- ja polvitutkimukset, sekä selän kuvaaminen.

Kerron kotisivuillani kasvattieni terveystilanteesta avoimesti. Myös niistä ikävistä asioista. Toivon, että kasvattieni omistajat kertovat avoimesti minulle, mikäli koirissa esiintyy jotain epämääräisiä oireita tai niillä on diagnosoitu joku sairaus. Vain ja ainoastaan avoimesti näistä asioista puhumalla on kasvattajien mahdollisuus tehdä sellaisia valintoja kasvatustyössään, jotka edesauttavat rodun säilymistä terveenä.

Kennelliitto kielsi töpö-töpö -yhdistelmien tekemisen 1.1.2009 lähtien eläinsuojelullisin perustein. Mikäli mahdollista, pyrin siihen, että toinen vanhemmista olisi töpöhäntäinen, jotta tämä ominaisuus rodussa säilyisi. Mikäli se ei ole mahdollista eli sopivaa paria ei pitkähäntäiselle nartulle löydy töpöhäntäisistä uroksista, käytän sitten pitkähäntäistä urosta. Häntä ei ole se tärkein juttu.

Millaisia Kompiaisia toivon kasvattavani?

Kompiaisen pitää olla sellainen, että sen kanssa voi liikkua ja harrastaa ilman että se menee heti rikki. Vaikka göötti onkin ”tappijalka”, sen jalat eivät saa olla liian lyhyet. Sekä etu- että takakulmausten tulee olla hyvät. Liikkeiden on oltava puhtaat, maatavoittavat ja vaivattomat. Selän on oltava vahva ja terve, samoin rintakehän ja luuston ylipäätään. Göötin ulkomuotoon vaikuttaa hyvin paljon sen väritys ja turkin laatu. Turkin on oltava tiivis ja vettähylkivä, värityksen rodunomainen poskimerkkeineen ja valjaskuvioineen.

Ajatelkaa pientä gööttiä siirtämässä nautalaumaa laitumelta iltaisin navettaan lypsylle ja aamulla takaisin laitumelle. Ajatelkaa maalaistalon pihaa, jossa göötti vahtii perheen pienimpiä ja ilmoittaa ohikulkijoista. Siinä on se, missä tämä pieni suuri koira on aikanaan kunnostautunut, työssä. Gööttiä ei ole tarkoitettu makaamaan tylsistyneenä ja ilman aktiviteetteja. Minun on kasvattajana huolehdittava siitä, että en pilaa tätä ihanaa rotua vaan annan sille mahdollisuuden säilyä sellaisena kuin se on ollut viikinkiajoista lähtien.