... mukanaan Norjan sert ja cacib sekä VSP-ruusuke!!
Vielä ei Maijasta tullut NO MVA, pitää odottaa sitä FI MVA -titteliä ensin .
Hieno pikku-Nestori!!
(Kuva: Susanna Turpeinen)
Lähdimme siis perjantaina alkuillasta Suskin ja setä-O:n kanssa näyttelyreissulle Norjan Harstadiin. Ajoimme Kemiin ja sieltä hyppäsimme bussin kyytiin. Oman mukavan lisämausteensa reissuun toi se, että MP:n juoksu oli Otson mielestä juuri nyt hehkeimmillään. Otso matkusti mellevänä etupenkillä, me Maikun kanssa siveästi takapenkillä.
Kemissä pakkasimme kamppeet bussiin, Maijan häkki kiinnitettiin Otson häkin päälle. Yö ajettiin sitten Pellon, Kiirunan ja Abiskon kautta Harstadiin, jonne saavuimme lauantaiaamuna 7 aikaan paikallista aikaa. Osa porukasta jäi suoraan hallille ja me, joilla kehä olisi vasta sunnuntaina, lähdimme hotellille aamiaiselle.
Purimme tavarat huoneeseen ja lähdimme aamukävelylle. Vaikka aamulla vähän satelikin lunta, päivä kirkastui ja oli aivan uskomattoman ihanan lämmin auringonpaiste!! Hotelli oli aivan rannassa ja suoraan edessä oli mahtavia lumihuippuisia vuoria. Joillakin on oikeasti tuollainen näkymä arkipäivää!! Otson blogiin varmaan ilmestyy hienoja kuvia, minulla ei ollut kamera mukana lenkillä. Tehtiin päivän aikana useampi pitkä kävelylenkki ja nautittiin upeasta säästä ja maisemista.
Hotelliasuminen asetti omat pienet haasteensa tällä kertaa, kun Kihinä ja Kuhina eivät voineet olla vapaina huoneessa yhtäaikaa. Tai ilman töpö-töpö -kieltoa olisivat varmaan voineet olla, olisipa sekin homma hoidettu ihan tyylikkäästi samalla reissulla , mutta nyt kaverukset piti pitää eri puolilla huonetta, joko sängyn jalkaan köytettynä tai sitten häkitettynä. Luottamus kevythäkkejä kohtaan oli sen verran heikko, että kun lähdimme syömään, neiti häkitettiin kylppäriin. Setä O herätti päättäväisellä kosiskelullaan Maijassa lähinnä hämmennystä...
Sunnuntaiaamuna olikin sitten järkytys, kun lähdettiin aamukävelylle. Räntää, lunta ja jääpuikkoja tuli vaakatasossa... Ei ollut mitenkään mukavaa, kun tuuli tarttui kiinni ja lähti viemään johonkin suuntaan . Jossakin vaiheessa päivän kuluessa sisällä hallissa alkoi kulkea tieto, että tuulta on 35m/sekunnissa, Harstadista pois vievä silta on suljettu liikenteeltä ja myös Norjan ja Ruotsin raja on suljettu myrskyn vuoksi. Kotimatkalle pääsy alkoi siis tuntua mahdottomalta... Paikalle ilmestyi myös palomiehiä tikasauton kanssa, kun hallin tuuletusikkuna katolla särkyi tuulessa... vähän alkoi arveluttaa koko hallissa olo jossakin vaiheessa, vaikka ei se edes nitissyt tai natissut tuulessa. Sisällä oli hyvä ja lämmin olla, ulos mennessä sitten meinasi lentää hukkaan!
Tuomarina näytelmissä toimi norjalainen Espen Engh. Herra Engh oli varsin tiukka tuomari... ennen gööttejä kehässä esiintyivät alaskanmalamuutit, amerikanakitat, chowchowt, lapinporokoirat, kleinit ja mittelit. Yksi malamuutti sai ck:n ja kaksi mitteliä, muuten jaettiin ykkösiä ja kakkosia (jopa valiokoirille!). Paikalla oli neljä gööttiä, Riimi, Otso, Sella ja Maija, joista Sella sai ykköset ja muut ck:t. Loppujen lopuksi sitten Riimi oli ROP ja Maija VSP (Onnea Saana!). Piti vielä lisätä tähän illalla, että EE sanoi roppikehän lopuksi, että molemmat koirat ovat erinomaisia ja että Suomessa göötit ovat yleisesti ottaen korkeatasoisia. Lämmitti kyllä mukavasti mieltä .
Maijan kehästä sen verran, että pöydällä tuomari ihmetteli MP:n häntätöyhtöä ja kysyi, että mikä ihme se on ja miksi minä en ole leikannut sitä pois... Minä sanoin, että se on osa Maijan persoonaa ja näyttää erityisen iloiselta kun töpö ja töyhtö vipattaa. Sitten tuomari totesi, että no, ei hän aio siitä sakottaa (). Voi höpöhöpö, sanon minä. Maijan töyhtöä ei missään tapauksessa trimmata tämänkään jälkeen .
Kotimatkalle lähtöä viivästytti sitten tosiaan sää ja vaihtelevat tiedot siitä, onko silta ja raja auki vaiko eikö ja pääseekö siltaa bussit ollenkaan vai vaan henkilöautot. Bussikuskit pohtivat sitä, että lähdetäänkö ajamaan ollenkaan vai jäädäänkö vielä yöksi Harstadiin. Loppujen lopuksi sitten päätettiin lähteä, kun kuultiin, että silta on auki hetkittäin. Koska bussikuskit kertoivat pelottavia juttuja siitä, miten tuuli voi tarttua bussiin ja riepottaa sitä, minä istuin sillan ylityksen ajan bussin lattialla. En voinut katsoa ulos. Sillan ylitys pelotti jo menomatkalla vaikka oli tyyntä, saatikka nyt sitten kun tuuli... Seuraava stoppi tuli sitten ennen "Karhutunturia". Tien yli oli suljettu puomi ja siitä seuraavalle puomille sai ajaa vain aura-auton perässä hätävilkut päällä ja turva-auto perässä. Eli me jouduimme odottamaan lähes 3 tuntia, että toisesta suunnasta tulevat autot (4 eri letkaa) pääsivät tälle puomille. Juttu bussissa oli välillä aika hervotonta (K-18) ja naurettiin aivan vedet silmissä. Sitten lähdimme aura-auton perässä kohti Norjan ja Ruotsin rajaa. Jossa odotimme puomilla reilut 2 tuntia... Abiskossa oli lisäksi lumivyöryvaara...
Suomen puolella tiet olivat sitten ihan kuivat ja ajokeli hyvä. Olimme kotona tänä aamuna 9 aikaan. Kiitos Susannalle ja Otsolle mukavasta reissusta ja hauskasta seurasta!! Loppu hyvin kaikki hyvin .