Wuhuuu!!!! Mieletön päivä Kiuruvedellä!! Taas leijutaan tämä viikko tällä kokemuksella :)
Ilmoitettuna ja paikalla oli 11 gööttiä. Meillä piti olla tuomarina Jetta Tschokkinen, mutta ihan viime minuuteilla tuomari vaihdettiin Juha Putkoseen. Kehä oli tässä vaiheessa jo reilun 2,5 tuntia myöhässä ja JT:n piti ehtiä lennolle. Hienosti kaikki jaksoivat odottaa, vaikka välillä meinasi kyllä jo itseltäkin usko loppua. Onneksi ei tälle reissulle tarvinnut lähteä aamuyöstä :). Turnauskestävyys tuli hyvin testattua, taas kerran.
Kiitos kaikille mukana olleille, oli mukava päivä teidän kanssa! Oli kiva tavata uusia ihmisiä ja uusia koiria. Ja kiitos kun pyydystelitte sitä yhtä karkailijaa takaisin omalla tontille tarpeen mukaan <3
Meitä oli juniorit Nipsu ja Lycka (Eka - Sirkka), nuori Tuisku (Abba - Piitu), avoin Sirkka (Caru - Piitu) ja Maija Poppanen vetskuissa. Nipsu ja Lycka siis ekaa kertaa näyttelyssä, täyttävät kohta 10 kk.
Nipsu oli paras uros ja sai ekan sertinsä. Aika huikeeta! Tuisku oli PU2 ja sai varasertin. Ihan hirveen hienoa! Molemmat pojat esiintyivät tosi komeasti, ei voi valittaa. Saavat Salla ja Nina olla tyytyväisiä myös itseensä, hienosti veivät poikia.
Lycka oli erittäin hieno. Se on veljeensä verrattuna vielä todella keskeneräinen ja sellainen hassu luikero :). Häntä laskee vielä seistessä, mutta iloisesti se heiluu myös siellä ala-asennossa. Vielä kun sen saisi nousemaan myös seistessä, niin Lycka olisi ihan erinäköinen. Tykkään mä siitä joka tapauksessa, oli se häntä nyt ihan miten vaan siellä pehvassa <3.
(Kuva Salla Koskitalo)
Sirkka oli ainoa avoimen luokan narttu. Ja sitten paras narttu. Ja sai viikon sisään toisen sertinsä ja oli VSP, kun poikansa Nipsu oli ROP. Oli aika hienoa, kun ROP-kehässä oli äiti ja poika ja molemmat omia kasvatteja. Oikeasti tosi makeeta :).
(Kuva Salla Koskitalo)
(Kuva Heinituuli Holopainen)
Vähän ottaa päähän, että en hoksannut pyytää, että olisi otettu kuva ROP/VSP-parista tuomarin kanssa. Kun harvoinpa sitä meikäläisellä tällaista tosiaan sattuu, että on omia kasvatteja molemmat ja vielä äiti-poika -pari.
Maija sitten... voisiko veteraaniluokan sivuluokkana olla pelleluokka? Mä voisin aina suosiolla ilmoittaa Töhön sinne. Onhan se ihan hienoa, että sillä on aina ylikivaa, mutta joskus mä mietin, että voisiko vähempi kiva olla mulle helpompaa... Toisaalta, jos se nyt 10-vuotiaana vähän pelleilee ja töhöilee, niin olkoon :). Nyt se ei ulkona malttanut tehdä mitään tarpeita, kun kaikille piti muistaa kertoa, että MP on täällä, näättehän nyt varmasti, mutta PN-kehässä iski sitten kakkahätä, kun piti vieraan ihmisen kanssa tulla kehään. Jouduin siis lennosta heittämään näyttelyhihnan ihan oudolle ihmiselle, että saatiin koirat nopeasti framille. Kiitos vaan avusta, jos en älynnyt kiittää siinä kehän laidalla!!! Maija oli siis PN2 ja ROPVET.
(Kuva Salla Koskitalo)
Päivä oli jo niin pitkällä, että vaikka siinä jossain vaiheessa päivää arvoin, että kannattaako jäädä ryhmiin, niin jäätiin sitten. Ryhmät pääsivät alkamaan reilun 1,5 tuntia aiottua myöhemmin, joten ei siinä nyt enää ollut oikeastaan kiire yhtään minnekään. Sama jäädä. Onneksi jäätiin :).
Ryhmän 5 otti Maija Mäkinen, yksi meidän kouluttajatuomareistamme. Siinä vaiheessa kun hän poimi Nipsun jatkoon, ajattelin, että onpa hienoa, että pääsee listatuksi. Ja sitten tajusin, että vain neljä otettiin jatkoon. Olin juuri Maijan kanssa veteraanien kokoomakehässä ja meinasi mennä ihan hommat sekaisin :). Nipsu oli RYP-3!!!! Aivan mieletöntä!! Ja niin menivät isossa kehässä kuin vanhat tekijät. Huikeeta!
(Kuvat Nina Lakonen)
Veteraanit otti Maret Kärdi Eestistä. Kun päästiin Maijan kanssa jatkoon, niin olin ihan ylionnellinen. Taisi olla eka kerta kun MP ylipäätään otettiin jatkoon isossa kehässä. En nyt ainakaan muista äkkiseltään, että olisi tällaista ennen tapahtunut. Ja olinhan mä pudota persauksilleni, kun Maija oli sitten BIS4-veteraani!!! Karvat siitä irtoaa tällä hetkellä ihan tuppoina ja onhan ne sen etujalat vähän mitä sattuu, mutta ehkäpä iloinen mieli ja töhötys korvaavat paljon muuta puuttuvaa :) :).
Kasvattajaryhmiä koottiin silloin, kun olimme Maijan kanssa kehässä, joten siellä Heinituuli piteli sitten sekä Lyckaa että Sirkkaa kun tuomari kävi koirat katsomassa :). Oli varmaan jäätävä tunne, ilme oli ainakin vähän järkyttynyt. Händlerillä siis :). Täytyy nyt ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että kasvattajaryhmään mentiin ihan vaan siksi, kun oltiin kuitenkin paikalla. Ei mitään odotuksia. Tuomarina Massimiliano Mannucci Italiasta. Ja härregyyd sentään, BIS3-kasvattajaryhmäksi noustiin!! Tässä kohtaa alkoi olla jo oikeasti niin epätodellinen olo, että ei mitään rajaa. Sellainen endorfiinipölly päällä, että ei kyllä millekään vahvemmalle ole tarvetta :).
Kiitos vielä kerran Heinituuli, Salla ja Nina kivasta päivästä, kiitos kun jaksatte käydä ja olla pitkät päivät mukana! Koirat on hyvin pidettyjä ja niitä on kiva katsella. Nautitaan nyt tästä fiiliksestä, niitä toisenlaisia näyttelypäiviäkin on kuitenkin tulossa :).
Suurkiitokset tämän päivän tuomareille myös, että palkitsivat meidän koiriamme ja näkivät niissä paljon hyvää. Kiitos kannustavista sanoista!