Nyt on sitten käyty ekat viralliset... ei se ollut ollenkaan niin kauheeta kuin pelkäsin. Itse asiassa eilen illalla lenkillä oli sellainen olo, että ihanaa, mahtavaa, lisää tätä (Susannan mielestä olin tosi pelottava......).

Eilen ekalla radalla saatiin hylky ihan pöllön virheen takia. Kesken keppien Karkki alkoi ihmetellä lähellä seisovaa tuomaria ja homma levisi käsiin. Käännyin ottamaan keppejä alusta ja Koo pujotteli iloisesti kepit takaisinpäin. Ja se vielä tuli niin nopeasti mun perässä ne kepit, että en tajunnut mitä tapahtui. Pilli vaan soi kolmesti ja olin ihan hölmistynyt, että mitä muka nyt tapahtui. Jatkettiin sitten kuitenkin loppuun asti ja loppu sujui ongelmitta.

Toisella radalla mentiin 0-vauhtia lähes loppuun :). Radalla oli peränurkassa putki, jonka jälkeen kahden hypyn kautta puomille. Jostain ihmeen syystä Koo alkoi putken ja seuraavan hypyn välissä nuuhata jotain ja teki sen niin perusteellisesti, että se katsottiin pysähtymiseksi/kieltäytymiseksi...... ja siitä seurasi tietysti myös vähän lisäaikaa. Eli lopputulos 7,37. No tulos kumminkin :)

Tänään oli vuorossa ensin hyppyrata. Karkki ei ihmetellyt/nuuskinut mitään vaan suoritti radan puhtaasti. Tänään seisoi jopa kaksi miestä radalla, kun meillä oli tuomariharjoittelija. Jos nyt jotain olisi voinut toivoa paremmaksi, niin Karkki lähti vähän hitaasti liikkeelle mutta paransi kyllä vauhtia koko ajan. Kepit meni tosi hienosti. Loppujen lopuksi sijoituttiin sillä meidän nollalla kolmannelle tilalle. Mini-1 -koiria oli kisassa mukana 8.

Tässä ollaan lähdössä hyppyradalle (kaikki kuvat Tuula Karhi, kiitos!!).











Minnalle kiitos hyvästä neuvosta ennen rataa!! Näitä helmiä on sadellut mulle tässä pitkin kevättä ja olen niistä kylllä niin tosi kiitollinen. (Ja mitä minä idiootti sitten menen tekemään vastapalvelukseksi: yritän videoida Minnan ja Råtan suoritusta videokameran linssinsuojus päällä....).

Toinen rata oli agilityrata. Kerran jouduin radalla muuttamaan ohjaussuunnitelmaa, kun pelästyin, että Koo on menossa väärälle esteelle, mutta muuten edettiin aika sujuvasti. Minien esteet oli tänään molemmilla radoilla 35 cm:ssä, mikä tuntui aluksi aika hurjan näköiseltä. Tällä radalla Karkki eteni varman oloisesti, vaikka mukana oli niin puomi, keinu kuin A:kin. Ja kepit meni just!!  Lopputulokseksi luokan ainoa tulos (7 koirakkoa) ja meidän toinen nousunolla. Arvatkaa liidänkö edelleen :).



Tuomariharjoittelija oli KASsilaisia, Jari Tienhaara ja tuomarina oli Tuomo Pajari.





Mitä meni hyvin:
1. en jättänyt koiraa kertaakaan selän taakse (muuta kuin siellä ekan radan kepeillä...)
2. varmistin kepeillä, että koira menee ekasta välistä sisään
3. varmistin kontaktit
4. Koo irtosi suht. hyvin
5. vaikka jouduin muuttamaan suunnitelmaa, se ei sekoittanut rytmiä

Pelkokerroinanalyysiä: Eilen aamulla kun kävelin bussilta ilmottautumaan ja sitten lämmittelylenkille niin olin ihan tuhannen paniikissa, mutta tolkuissani. Lenkillä ajattelin kyllä käydä perumassa koko homman. Sitten kun pääsin tutustumaan rataan alkoi usko palata. Kyllä me tää osataan. Ja sitten kun heitin pannan ja remmin pois käsistä ja asetin koiran odottamaan lähtöä, oli sellainen pieni pirinä, muttei paniikkia. Muistan joskus silloin hevosaikoina, miten pelkäsin ennen radalle menoa niin, että veri kohisi korvissa. Se lamautti eikä suorituksen jälkeinen endorfiinipölly koskaan ylittänyt sitä edeltävää pahanolontunnetta. Aina jäi vähän miinukselle. Nyt ei ollut mitään sellaista, vaan jännittämisen pystyi hallitsemaan. Ja se jälkipölly ylittää kyllä mennen tullen sen jännityksen :)).

Ja sen seurauksena nyt ootellaan ihan tikkana seuraavaa kisaa!!!

Ja vielä virallinen kiitososio:

Ihan ekaksi suurkiitokset Mikolle ja Marille huippuopetuksesta.
Minna ja Matti ovat jakaneet hyviä neuvoja auliisti, kiitos niistä.
Susanna ja Tanja, hurjasti kiitoksia kannustuksesta ja rohkaisusta.
Iiro, Veera ja Eero, kiitos kun olette kärsivällisiä ja sopeutuvaisia ja jaksatte seurata äidin harrastuksia :)
Ja Karkki, kiitos että olet sellainen kuin olet, paras mahdollinen koira mulle!!