Meidän likat kävin setä O:n kanssa sunnuntaina tivolissa Hankasalmella, tai oikeammin MH-kuvauksessa. Kyseessä on siis ruotsalaisten kehittämä koiran luonnekuvaus (Mentalbeskrivning Hund, siitä lyhenne). Kyseessä ei ole luonneTESTI vaan nimenomaan kuvaus, jossa koiran käyttäytymistä eri tilanteissa kuvataan sanallisesti. Osioita on 10 ja osa niistä on vielä jaettu alaosioihin. Tässä Hankasalmen kuvauksessa kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Kai Tarkka.

Koiralle ei siis anneta samalla tavalla pisteitä kuin suomalaisessa luonnetestissä. Toinen selvä ero on se, että koiralla on enemmän aikaa palautua edellisestä osiosta ennen kuin mennään eteenpäin. Osio  keskeytetään mikäli näyttää siltä, että koira ei pysty sitä suorittamaan, mutta koko kuvausta ei keskeytetä mikäli kuitenkin näyttää siltä, että koira voi jatkaa.

Kovin montaa näitä kuvauksia ei ole vielä järjestetty Suomessa ja oltiin tosi tyytyväisiä kun mahduttiin mukaan. Kuvaushan täyttyi varsin nopeasti sen jälkeen kun siitä oli ollut Kennelliiton sivulla ilmoitus. Kiitos Outi kun vinkkasit heti silloin kun se sinne ilmestyi!!!!

Lauantaina ja sunnuntaina tehtiin kuvaus yhteensä 20 koirasta, sunnuntaina osallistui 5 gööttiä! Oli oikeasti mielenkiintoista seurata koiria ja niiden käyttäytymistä... omienkin kohdalla tuli pari yllätystä :).

Ensin kierrettiin ihmisjoukko ja käveltiin sitten testinjohtajan (kauhea nimi, senhän pitäisi olla kuvauksenjohtaja....) luokse. Tervehdittiin ja juteltiin niitä näitä ja sitten koiran piti lähteä TJ:n mukaan mukisematta. Tämän jälkeen TJ ja omistaja alkoivat leikkiä koiran kanssa patukalla (mallia rotikka ja dobberi....) ja lopuksi vielä katsottiin, alkaako koira leikkiä TJ:n kanssa ilman omistajaa. Maija lähti iloisesti TJ:n mukaan, mutta väisti sitten kun alettiin takaapäin kopeloida. Patukkaan Maija tarttui vähän etuhampailla, mutta ajatteli vissiin että yök hiekkainen, en taho. Karkki lähti TJ:n mukaan kans jolloin mä käännyin katsomaan Susannaa epäuskoisena "ei ole mun koira!" Sekin väisti sitten käsittelyä, alkoi tavallaan nojata mua kohti. Patukka oli vaihdettu puhtaaksi ja Koo tarttui siihen innokkaasti ja alkoi leikkiä myös TJ:n kanssa.

Seuraavaksi katsottiin lähteekö koira vieheen perään ja "tappaako" se sen. Tämä tehtiin kaksi kertaa. Maijaa viehe ei kiinnostanut niin paljoa, että se olisi lähtenyt sen perään, pomppi vaan siinä mun lähellä. Karkki lähti perään, mutta jätti kesken. Hyvin ovat oppineet, ettei oravia ja kissoja saa jahdata :)

Aktiviteettitasokuvauksessa seistiin 3 minuuttia tekemättä mitään ja koira oli löysässä remmissä. On muuten pitkä aika olla katsomatta mitä koira puuhaa :). Molemmat koirat olivat "ihan normaaleja", eivät siis hermostuneet eivätkä myöskään olleet täysin passiivisia.

Etäleikissä kaapuhahmo ilmestyi puskasta koirasta n. 20-30 metrin päässä ja teki joitakin uhkauseleitä kohti koiraa. Sitten hahmo otti hupun pois ja heitteli lelua ilmaan. Koira laskettiin irti ja se sai mennä hahmon luokse jos se halusi. Ellei, hahmo riisui varustuksensa ja lauloi Peppi Pitkätossu -laulua ja tanssi lelun kanssa, ja jos koira ei vieläkään halunnut mennä itse, se kytkettiin ja mentiin sen kanssa katsomaan ihmistä ja se sai leikkiä jos halusi. Me ristittiin tämä osio sitten kotimatkalla EPÄleikiksi :). Epäleikin sijasta eräs nimeltämainitsematon göötti kävi puremassa yhden myyrän puoliksi hengiltä, oli meinaan huomattavasti hauskempaa hommaa kuin kaapuihminen joka heiluu patukan kanssa. Ei ollut kumpikaan mun flikoista :). Molemmat flikat olivat kiinnostuneita avustajasta ja seurasivat ilman taukoja hahmon heilumista, Maija meni linjalle aktiivisen avustajan kanssa, mutta Karkkia ei enää kiinnostanut.

Yllätys oli sitten haalari joka kiskaistiin parin metrin päässä koirasta ylös. Samalla kun haalari nousi, omistaja pysähtyi ja päästi hihnan. Eli koiralla oli mahdollisuus ottaa ritolat jos se halusi. Jos koira ei mennyt ilman omistajaa haalarin luokse niin sitten mentiin puoliväliin sitä kohti, sitten kiinni ja juteltiin haalarille ja lopuksi kutsuttiin koiraa ja kehuttiin sitä kun se tulee mukaan. Haalari ohitettiin vielä kaksi kertaa molemmilta puolilta ja katsottiin miten koiralle jää säikähdys päälle. Maija väisti haalaria kun se nousi kääntämättä siitä katsettaan ja tuli sitten sen luo, kun seisoin haalarin edessä. Jäljellejäävää kiinnostusta haalaria kohtaan se ei osoittanut, mutta yhdellä kerralla sen ohitusnopeudessa tapahtui pieni muutos. Karkki meni haalarin luo ilman mua ja se katsoi haalaria yhdellä ohituskerralla mutta ei sen kummemmin ollut siitä kiinnostunut. Liikkumisnopeudessa haalarin ohituksessa ei tapahtunut muutoksia eikä se väistänyt sitä.

Ääniherkkyyden kuvaamista varten käytettiin räminälaitetta. Kohdalla rämähti ja piti pysähtyä ja kääntyä rämähdystä kohti ja laskea hihna irti. Sitten toimittiin samalla tavalla kuin haalarin kanssa. Maija väisti kääntämättä pois katsettaan, tuli räminän luo kun minä seisoin siinä ja vähän muutti liikkumisnopeutta yhdellä ohituskerralla. Karkki tuli räminän luo kun kyykistyin ja pyysin sitä, mutta se ei ollut sen jälkeen yhtään kiinnostunut enää laitteesta ja ohitti sen joka kerran ilman mitään reaktioita.

Tämän jälkeen koiran kanssa seistiin paikalla ja sitä lähestyi kaksi aavetta edestä oikealta ja vasemmalta vuorotellen. Lopuksi aaveet pysähtyivät, kääntyivät koiraan selin ja laittoivat kädet näkyville. Ellei koira mennyt itse aaveiden luokse, omistaja meni halausetäisyydelle ja jutteli aaveen kanssa ja irrotti aaveelta hupun. Tämän jälkeen aave otti kontaktia koiraan. Maija osoitti useita uhkauseleitä kohti aaveita ja tarkkaili niitä pitkään. Se oli koko ajan mun edessä tai sivulla (ei siis mennyt selän taakse) ja tuli katsomaan aaveita läheltä kun menin ottamaan niiltä huput pois. Maija myös otti kontaktia aaveeseen, kun se huomasi sillä kädet :). Karkki istui mun edessä tai sivulla, ei uhannut eikä osoittanut mitään kiinnostusta aaveita kohtaan, vilkaisi vain. Se tuli mun kanssa katsomaan aaveita kun otin niiltä hupun pois, mutta ei liiemmin piitannut niistä silloinkaan.

Loppuleikin aikana ammuttiin kaksi laukausta ja sitten lopetettiin leikki ja passiivisessa vaiheessa ammuttiin toiset kaksi laukausta. Sen mukaan mitä koira kesti. Maija oli aikalailla paineistuneen oloinen. Se ei alkanut leikkiä ollenkaan patukalla, joten höpöttelin sen kanssa muuta kun ammuttiin. Se yritti paeta kolmen laukauksen jälkeen, joten neljättä ei ammuttu. Karkki keskeytti leikin aina kun ammuttiin, mutta se pystyi jatkamaan sitä kun laukausta ei kuulunut.

Maijahan on meidän suuri seikkailija ja touhupelle, joka menee joka paikkaan ja jokaisen luokse töpö vipattaen. Nyt se kuitenkin väisti käsittelyä ja oli selvästi huolissaan siitä, että vieras tuli kopeloimaan. Olen yrittänyt miettiä, mistä tämä voisi johtua, koska milloinkaan se ei ole esim. näyttelypöydällä väistänyt tuomaria, päinvastoin, se on yrittänyt pussata ja nuolla naamaa..... kun kävimme lonkkakuvissa ja sille pantiin tainnutuspiikki kankkuun se vinkaisi aika isosti.... voisikohan nyt olla, että yhdistää vieraan ihmisen kopeloinnin ja sen, että silloin sattui? Maija ei myöskään yleensä pelkää paukkuja eikä esim. ilotulitusta. Ilmeisesti kaikki oudot jutut sitten kuitenkin kuormittivat sitä niin, että ampuminen oli liikaa. Suuri siekailija ja spiderdog onkin vähän mamis :).

Karkki taas yllätti mut ihan totaalisesti!!! Se lähti vieraan matkaan ja leikki vieraan kanssa patukalla. Se meni haalarille ihan itse ja ennen kuin TJ edes ehti sanoa mitään......

Loppulauselmissa todettiin molemmista, että ovat vähän varautuneita ja pehmeitä ja tukevat muhun. No, ei tullut Karkin kohdalla yllätyksenä, mutta Maijan kohdalla kylläkin. Karkista todettiin lisäksi, että vaikka se säikähtää niin sillä ei jää pelko päälle vaan se saa toimintakyvyn takaisin nopeasti ja sitten sitä ei enää kiinnosta se pelon aiheuttaja. Mukava kuulla, sillä jotkut kovassa tuulessa räpisevät jutut ovat olleet Koolle joskus liikaa. Nämä pelottavat asiat taas eivät tuntuneet sitä haittaavan sen kummemmin.

Molempien flikkojen kuvaukset on videoitu (kiitos Susanna!). Vähän on hatarat muistikuvat siitä, mitä kuvauksen aikana tapahtui ja aina ei edes nähnyt mitä koira teki. Täytyy katsoa niistä videoista ja tarkentaa tänne jos on tarvetta. Olen tosi tyytyväinen, että tuli lähdettyä!!

Mukava reissu oli taas muutenkin, kiitoksia seurasta erityisesti Susannalle ja Otsolle, sekä myös Merjalle, Sonjalle, Outille ja Tupulle. Jos olen jotain kuvannut väärin tai puutteellisesti niin korjatkaa!!

Edellisyö vietettiin hotellissa Jyväskylässä.

2069810.jpg

2069812.jpg

2069814.jpg

Ihan normaali meno päällä taas....
Mihin mun koiran pää on hävinnyt??

2069823.jpg

Tämä sänky on varattu mulle....

2069835.jpg

Ja tämä mulle...

2069836.jpg

Maija yrittää hypnotisoida Susannaa ja pizzapalaa....

2069833.jpg

... ja paremman puutteessa tyytyy yrittään ruuan varastamista laukusta :)
Kerrankin jäi itseteosta kiinni!!

2069828.jpg